I. MIETE

1. Tässä kerrotaan, kuinka muuttaa elämän merkityksettömyys merkitykseksi ja täyttymykseksi.

2. Tässä on iloa, rakkautta kehoa, luontoa, ihmisyyttä ja henkeä kohtaan.

3. Tässä hylätään uhraukset, syyllisyydentunne ja haudantakaiset uhat.

4. Tässä ei maallinen asetu ikuista vastaan.

5. Tässä kerrotaan sisäisestä paljastuksesta, johon päätyy jokainen, joka mietiskelee huolellisesti, nöyrästi etsien.

II. YMMÄRRYKSEEN VIEVÄ ASENNE

1. Tiedän, miltä sinusta tuntuu, koska sinun tilasi pystyn kokemaan – mutta sinä et tiedä, miten kokea tämä, mistä sinulle kerron. Tästä seuraa, että jos puhuttelen sinua pyyteettömästi ja kerron, mikä tekee ihmisen onnelliseksi ja vapaaksi, niin sinun kannattaa yrittää ymmärtää.

2. Älä ajattele, että väittelemällä kanssani saavutat ymmärryksen. Jos uskot, että tämän vastustaminen kirkastaa käsityksesi, voit tehdä niin, mutta ei sitä kautta pääse mihinkään tässä tapauksessa.

3. Jos kysyt, millainen asenne toimii, sanoisin, että se on valmius miettiä syvästi ja hätäilemättä tätä, mitä sinulle tässä selitän.

4. Jos esität, että sinulla on kiireisempiä asioita huolehdittavanasi, vastaisin, että kun toiveesi on nukkua tai kuolla, en asetu vastahankaan.

5. Älä myöskään vetoa siihen, ettet pidä tavastani esittää asiat, koska et sano niin kuorista, kun pidät hedelmästä.

6. Lausuntoni ovat minusta soveliaan muotoisia, enkä ole niitä sovittanut sellaisten henkilöiden haluihin, ketkä pyrkivät asioihin, jotka ovat kaukana sisäisestä totuudesta.

III. MERKITYKSETTÖMYYS

Monina päivinä minulle paljastui tämä suuri paradoksi: Jotka kantoivat sydämissään epäonnistumista, he pystyivät valaisemaan lopullisen voiton; vaan jotka kokivat voittaneensa, he jäivät puolimatkaan, tylsän ja sammuneen elämän kasvustoiksi. Monina päivinä minä saavuin valoon pimeyksistä pimeimpien kautta, eivätkä oppaanani olleet mitkään opetukset, vaan mietiskely.

Niin sanoin itselleni ensimmäisenä päivänä:

1. Elämä on merkityksetöntä, jos kaikki päättyy kuolemaan.

2. Jokainen oikeutus teoille, olkoon ne sitten halveksittavia tai oivallisia, on aina uusi uni, joka lykkää tyhjiötä.

3. Jumala on jotain epävarmaa.

4. Usko on jotain yhtä vaihtelevaa kuin järki ja uni.

5. "Mitä pitää tehdä" on täysin kiistanalaista, eikä selityksille ole mitään ehdottoman pitävää perustaa.

6. Niiden "vastuu", jotka lupautuvat johonkin, ei ole suurempi kuin niiden vastuu, jotka eivät lupaudu.

7. Kuljen intressieni mukaan, eikä se tee minusta sen paremmin pelkuria kuin sankariakaan.

8. "Intressini" eivät oikeuta tai mitätöi mitään.

9. "Minun syyni" eivät ole parempia tai huonompia kuin muitten syyt.

10. Julmuus kauhistuttaa minua, mutta ei julmuus sen vuoksi tai itsessään ole yhtään parempi tai huonompi kuin lempeys.

11. Mitä minä tai muut sanovat tänään, ei huomenna merkitse mitään.

12. Kuolla ei ole parempi kuin elää, tai ettei olisi koskaan syntynyt, mutta ei se ole pahempikaan.

13. En opetuksista, vaan kokemusten ja mietiskelyn kautta huomasin, että elämä on merkityksetöntä, jos kaikki päättyy kuolemaan.

IV. RIIPPUVAISUUS

Toinen päivä.

1. Kaikki, mitä teen, tunnen ja ajattelen, ei riipu minusta.

2. Olen muuttuva ja riipun ympäristön toiminnasta. Kun tahdon muuttaa ympäristöäni tai "itseäni", niin minut muuttaa ympäristö. Sitten hakeudun kaupunkiin tai luontoon ja etsin sosiaalista vapautta tai uutta taistelua, joka oikeuttaisi olemassaoloni… Joka tapauksessa ympäristö johdattaa minut valitsemaan yhden tai toisen asenteen. Tähän intressini ja ympäristö minut tuovat.

3. Sanonkin, ettei ole väliä, mikä tai kuka päättää. Näissä tilanteissa sanon, että minun täytyy elää, kun olen elämisen tilanteessa. Sanon kaiken tämän, mutta ei tätä mikään oikeuta. Voin päättää, harkita tai odottaa. Oli miten oli, yksi asia on hetkellisesti parempi kuin toinen, mutta viime kädessä ei ole ”parempaa” eikä ”huonompaa”.

4. Jos joku sanoo minulle, että joka ei syö, kuolee, niin vastaan, että näin on, käytännössä on pakko syödä, tarpeiden ajamana - mutta en tuohon lisää, että taistelu ravinnosta oikeuttaa olemassaolon. Enkä sano, että se olisi paha. Sanon vain, että tuo on yksilön tai yhteisön selviytymiselle tarpeellinen teko, joka on kuitenkin merkityksetön heti kun viimeinen taistelu hävitään.

5. Sanon, lisäksi, että tunnen yhteishenkeä köyhien, hyväksikäytettyjen ja vainottujen ponnistuksia kohtaan. Sanon, että tunnen "täyttymystä" tästä samaistumisesta, mutta ymmärrän, että nämä tunteet eivät oikeuta mitään.

V. AAVISTUS MERKITYKSESTÄ

Kolmas päivä.

1. Toisinaan olen ennalta aavistanut tapahtumia, jotka sittemmin tapahtuivat.

2. Toisinaan olen tavoittanut kaukaisen ajatuksen.

3. Toisinaan olen kuvaillut paikkoja, joissa en ole koskaan käynyt.

4. Toisinaan olen luetellut tarkasti, mitä tapahtui poissaollessani.

5. Toisinaan ääretön ilo on vallannut minut.

6. Toisinaan kaikenkattava ymmärrys on täyttänyt minut.

7. Toisinaan täydellinen ykseys kaiken kanssa on saanut minut hurmioon.

8. Toisinaan olen murtanut unelmani ja nähnyt todellisuuden uudella tavalla.

9. Toisinaan olen tunnistanut aiemmin näkemänäni jonkun, jonka näin ensimmäistä kertaa.

... Ja kaikki tämä on herättänyt ajatuksia. Tajuan, että ilman näitä kokemuksia en olisi voinut poistua merkityksettömyydestä.

VI. UNI JA HERÄÄMINEN

Neljäs päivä.

1. En voi pitää todellisena sitä, mitä näen unissani; enkä sitä, minkä näen puoliunessa; enkä myöskään sitä, minkä näen, kun hereillä ollessani haaveilen.

2. Voin pitää todellisena sitä, minkä näen ollessani hereillä ja ilman haaveita. Tämä ei viittaa siihen, mitä aisteillani havaitsen, vaan mieleni toimintaan suhteessa ajateltuihin ”tietoihin”. Koska ulkoiset aistit voivat antaa naiiveja ja kyseenalaisia tietoja, ja niin voivat sisäisetkin aistit ja muistikin. Varmaa on, että mieleni tietää tämän ollessaan hereinen ja uskoo ollessaan unessa. Joskus harvoin havaitsen todellisen uudella tavalla ja silloin ymmärrän, että tavallinen näkemykseni on kuin unta tai kuin puoliunta.

On olemassa todellinen hereillä olemisen tapa ja se minut johti mietiskelemään näitä asioita syvällisesti. Lisäksi se avasi minulle oven, josta löytää kaiken olevaisen merkityksen.

VII. VOIMAN LÄSNÄOLO

Viides päivä.

1. Kun olin todella hereillä, nousin yhä korkeammalle ymmärryksestä toiseen.

2. Kun olin todella hereillä ja minulta puuttui sisu, jolla jatkaa nousua, kykenin uuttamaan Voiman itsestäni. Se oli kaikkialla kehossani. Kaikki energia oli kehoni pienimmissäkin soluissa. Tämä energia kiersi ja oli nopeampaa ja intensiivisempää kuin veri.

3. Huomasin, että energia keskittyi kehoni eri kohtiin, kun ne toimivat, ja poistui, kun niissä ei ollut toimintaa.

4. Sairauksien aikana energia puuttui tai kasautui juuri niissä kohdissa, joihin sairaus vaikutti. Mutta jos onnistuin vakiinnuttamaan uudestaan energian tavallisen kulun, niin monet sairaudet alkoivat väistyä.

Jotkut kansat tiesivät tämän ja toteuttivat sitä, vakiinnuttaen energian kierron uudestaan erilaisilla menettelytavoilla, jotka tänään ovat meille vieraita.

Jotkut kansat tiesivät tämän ja toteuttivat sitä, välittäen tämän energian toisille. Silloin tuotettiin ymmärryksen "valaistumisia" ja jopa fyysisiä "ihmeitä".

VIII. VOIMAN HALLINTA

Kuudes päivä.

1. On olemassa tapa suunnata ja keskittää kehossa kiertävä Voima.

2. Kehossa on hallintapisteitä. Niistä riippuu tämä mistä olemme tietoisia liikkeenä, tunteena ja ajatuksena. Kun energia toimii näissä pisteissä, tuotetaan motoriset, emotionaaliset ja intellektuaaliset ilmentymät.

3. Sen mukaan, toimiiko energia kehossa sisäisemmin vai pinnallisemmin, toteutuu syvä uni, puoliuni tai hereisyyden tila... Varmastikin sädekehät, jotka ympäröivät pyhimysten (tai suurten valaistuneiden) päitä tai ruumiita uskontojen maalauksissa, viittaavat tähän energia-ilmiöön, joka joissain tilanteissa ilmenee ulkoisemmin.

4. On olemassa todella-hereillä-olemisen hallintapiste ja on olemassa tapa viedä Voima tuohon pisteeseen.

5. Kun energia viedään tuohon paikkaan, niin kaikkien muiden hallintapisteiden liikkumistapa muuttuu.

Ymmärtäessäni tämän ja heittäessäni Voiman tuohon ylivoimaiseen pisteeseen koko kehoni tunsi suunnattoman energiansysäyksen. Se iski voimakkaasti tietoisuuteeni ja nousin yhä korkeammalle ymmärryksestä toiseen. Mutta huomasin myös, että saatoin laskeutua mielen syvyyksiin, jos menetin energian hallinnan. Silloin muistin tarinat "taivaista" ja "helveteistä" ja näin molempien mielentilojen välisen rajalinjan.

IX. ENERGIAN ILMENTYMÄT

Seitsemäs päivä.

1. Tämä liikkuva energia pystyi "itsenäistymään" kehosta säilyttäen eheytensä.

2. Tämä yhtenäinen energia oli eräänlainen ruumiin "kaksoisolento", joka vastasi sisäaistimuksellista mielikuvaa omasta kehosta uudelleenesiintymistilassa (mielikuvituksessa). Tämän tilan olemassaolosta tai uudelleenesiintymistä, jotka vastaavat kehonsisäisiä aistimuksia, ei ollut riittävästi tietoa mielenilmiöitä käsittelevien tieteiden parissa.

3. Levittäytynyt energia (siis se, joka kuviteltiin kehon "ulkopuolelle" tai "irrallisena" aineellisesta perustastaan) joko hajosi mielikuvana tai uudelleenesiintyi oikein, riippuen siten toimineen henkilön sisäisestä eheydestä.

4. Pystyin varmistamaan, että tämän energian, joka edusti omaa kehoa kuin kehon ”ulkopuolella”, ”ulkoistaminen” tuotettiin jo mielen kaikkein alimmilta tasoilta. Niissä tapauksissa yritys vastustaa elämän alkeellisinta, perustavinta eheyttä aiheutti tällaisen reaktion, väistöliikkeenä. Siksi jotkut transsitilassa olleet meediot, joiden tietoisuuden taso oli matala ja joiden sisäinen eheys oli vaarassa, tahattomasti vastasivat tällä tavoin, eikä vastauksia tunnistettu heidän itse tuottamikseen, vaan ne laskettiin muiden olentojen syyksi.

Joidenkin kansojen tai ennustajien "haamut" tai "henget" olivat vain kyseisten henkilöiden, jotka kokivat itsensä niiden valtaamiksi, "kaksoisolentoja" (heidän oman energiansa uudelleenesiintymiä). Heidän mielentilansa oli pimentynyt (transsitilassa), kun he olivat kadottaneet Voiman hallinnan. Siksi he tunsivat itsensä outojen olentojen valtaamiksi. Välillä nuo olennot tuottivat huomattavia ilmiöitä. Epäilemättä monet "riivatut" kärsivät sellaisista vaikutuksista. Ratkaisevaa oli siis Voiman hallinta.

Tämä muutti täysin käsitykseni jokapäiväisestä elämästä sekä käsitykseni kuoleman jälkeisestä elämästä. Näiden ajatusten ja kokemusten kautta aloin menettää uskoani kuolemaan, enkä sittemmin enää usko kuolemaan, enkä myöskään usko elämän merkityksettömyyteen.

X. MERKITYKSEN ILMEISYYS

Kahdeksas päivä.

1. Hereisen elämän todellinen tärkeys tuli minulle selväksi.

2. Vakuutuin sisäisten ristiriitojen tuhoamisen todellisesta tärkeydestä.

3. Sen todellinen tärkeys, että hallitsee Voimaa yhtenäisyyden ja jatkuvuuden saavuttamiseksi, täytti minut iloisella merkityksellisyydellä.

XI. LOISTAVA KESKUS

Yhdeksäs päivä.

1. Voimassa oli "valo", joka tuli "keskuksesta".

2. Energian hajotessa tapahtui keskuksesta poistuminen. Sen sijaan loistavan keskuksen toimiessa energia eheytyi ja kehittyi.

Minusta ei vaikuttanut lainkaan oudolta, että muinaiset kansat palvoivat aurinkojumalaa. Ymmärsin, että jotkut palvelivat tuota taivaankappaletta siitä syystä, että se antoi heidän mailleen ja luonnolle elämän. Vaan toiset puolestaan ilmoittivat, että tuo mahtava kappale on suuremman todellisuuden vertauskuva.

Jotkut menivät vielä pitemmälle ja saivat tältä keskukselta lukemattomia lahjoja. Joskus nämä lahjat "laskeutuivat" innoituksen vallassa olevien päälle tulenlieskoina tai loistavina palloina. Joskus ne ilmestyivät pelästyneen uskovaisen eteen palavina pensaina.

XII. LÖYDÖT

Kymmenes päivä.

Vähäiset, mutta tärkeitä olivat löytöni, jotka tiivistän näin:

1. Voima kiertää läpi kehon tahdosta riippumatta, mutta sitä voidaan ohjata tietoisella ponnistuksella. Kun ihminen onnistuu tarkoituksellisesti muuttamaan tietoisuudentasoaan, hän kokee merkittävän pilkahduksen vapautumisesta ”luonnollisista” olosuhteista, jotka näyttävät määräävän tietoisuutta.

2. Kehossa on sen moninaisten toimintojen hallintapisteet.

3. Tosi hereisyyden tilan ja muiden tietoisuuden tasojen välillä on eroja.

4. Voima voidaan ohjata totisen heräämisen pisteeseen ("Voima" ymmärrettynä mielenenergiana, joka saattaa tiettyjä mielikuvia ja "piste" mielikuvan sijaintina tietyssä uudelleenesiintymistilan "paikassa").

Näiden johtopäätösten kautta tunnistin muinaisten kansojen rukouksissa suuren totuuden siemenen. Tuo totuus hämärtyi pintapuolisiksi menoiksi ja käytännöiksi, eivätkä he kyenneet kehittämään sisäistä työtä, joka täysin toteutettuna asettaa ihmisen yhteyteen loistavaan lähteeseensä. Lopuksi, huomioin, että "löytöni" eivät olleet mitään löytöjä, vaan peräisin sisäisestä ilmestyksestä, johon päätyy jokainen, joka ilman ristiriitoja etsii valoa omasta sydämestään.