XIX. SISÄISET TILAT
Sinun tarvitsee nyt omaksua riittävä näkemys sisäisistä tiloista, joista voit itsesi löytää elämäsi kuluessa, ja erityisesti kehityksellisen työsi edetessä. En voi kuvailla näitä tiloja muuten kuin mielikuvien avulla (tässä tapauksessa vertauskuvien). Mielestäni mielikuvat ovat siksi hyviä, että ne tiivistävät ”visuaalisesti” monimutkaisia mielentiloja. Toisaalta myös, yleensä näitä tiloja ei kuvailla kuten tässä: toisiinsa liitettyinä kuin ne olisivat yhden jatkumon eri hetkiä. Näin tämä kuvaus eroaa tavanomaisista hajanaisista selityksistä, joita olemme tottuneet kuulemaan näiden asioiden parissa askaroivilta.
1. Ensimmäinen tila, jossa vallitsee merkityksettömyys (tuo, jonka mainitsimme alussapäin), olkoon nimeltään ”sumea elollisuus”. Kaikki on ruumiillisten tarpeiden ohjaamaa, mutta niihin sekoittuu, usein, ristiriitaisia mielikuvia ja haluja. Siellä toiminnan liikkeellepanevat voimat sekä itse teot ovat hämärän peitossa. Tuossa tilassa elellään vain kuin kasvi, eksyksissä muuttuvien muotojen seassa. Siitä kohdasta voi kehittyä vain seuraamalla yhtä kahdesta tiestä: kuoleman tietä tai muuntumisen tietä.
2. Kuoleman tietä tulet sekasortoisen ja synkän maiseman luo. Muinaiset tunsivat tämän reitin ja melkein aina sijoittivat sen "maan alle" tai kuilun syvyyksiin. Jotkut myös vierailivat tässä valtakunnassa "syntyäkseen uudelleen" loistavilla tasoilla sen jälkeen. Käsitä hyvin tämä, että kuoleman ”alapuolella” on sumea elollisuus. Ehkä ihmismieli suhteuttaa kuolevaisen hajoamisen sitä seuraaviin muutosilmiöihin, sekä ehkä se liittää sumean liikehdinnän syntymää edeltävään. Jos suuntanasi on nousu, ”kuolema” merkitsee aiemmasta tilastasi eroamista. Kuoleman tietä noustaan kohti toista tilaa.
3. Siihen tullessa löytyy taantuman suoja. Tästä aukeaa kaksi tietä: katumuksen tie ja tuo toinen, jota käytettiin nousuun, eli: kuoleman tie. Jos otat ensimmäisen tien, otat sen koska päätöksesi pyrkii eroon menneestä elämästäsi. Jos palaat kuoleman tietä, putoat taas syvyyksiin ja tunnet olevasi loukussa noidankehässä.
4. Kuten sanottu, pohjalla elelemisestä voi paeta toistakin tietä, ja tuo tie oli siis muuntumisen tie. Jos valitset tuon tien, teet niin, koska tahdot pois kurjasta tilastasi, mutta olet haluton hylkäämään joitakin etuja, joita tuossa tilassa näyttää olevan. Muuntuminen onkin petollinen tie, joka tunnetaan nimellä "kieron käden tie". Monia hirviöitä on tullut tämän näännyttävän kujan syvyyksistä. He ovat tahtoneet valloittaa taivaat hylkäämättä helvettejä, ja niin he ovat heijastaneet keskimaailmaan rajatonta ristiriitaa.
5. Oletan, että nousemalla kuoleman valtakunnasta ja tietoisen katumuksesi kautta olet jo saapunut taipumuksen asuinsijaan. Kaksi kapeaa kielekettä kannattelevat asumustasi: säilyttäminen ja turhautuminen. Säilyttäminen on petollista ja epävakaata. Kun kävelet säilyttämistä pitkin, harhautat itseäsi pysyvyyden ajatuksella, mutta itse asiassa laskeudut kovaa vauhtia. Jos otat turhautumisen tien, noususi on työlästä, vaikka ainoaa-ei-petollista.
6. Kulkiessasi siten epäonnistumisesta toiseen voit saapua seuraavaan leposijaan, jota kutsutaan ”poikkeamisen asuinsijaksi”. Varo, edessäsi on nyt kaksi tietä: joko otat päättäväisyyden tien, joka vie sinut tuotantoon, tai otat kaunan tien, jonka vaikutuksesta laskeudut taas kohti taantumaa. Siellä kohtaat pulman: joko valitset tietoisen elämän labyrintin (ja teet sen päättäväisesti), tai palaat kaunaisena aiempaan elämääsi. Monet eivät kykene ylittämään itseään ja katkovat siellä mahdollisuutensa.
7. Mutta sinä, joka olet noussut päättäväisesti, huomaat nyt olevasi majoituksessa, joka tunnetaan nimellä ”tuotanto”. Siellä sinulle on kolme ovea: yhden nimi on ”Lankeemus”, toisen ”Yritys” ja kolmannen ”Halvennus”. Lankeemus vie sinut suoraan syvyyksiin, ja vain ulkoinen onnettomuus voi työntää sinut kohti sitä. Tuskin valitsisit tuota ovea itse. Sen sijaan Halvennuksen oven kautta kantaudut syvyyksiin epäsuorasti, kulkien takaisinpäin pitkin omia jälkiäsi eräänlaisessa levottomassa pyörteessä, jossa jatkuvasti harkitset uudelleen kaikkea, minkä olet menettänyt ja kaikkea, minkä olet uhrannut. Tämä tietoisuudentutkiskelu, joka johdattaa Halvennukseen, on selkeästi petollinen tutkiskelu, jossa aliarvioit ja arvotat ilman suhteellisuudentajua joitakin vertailemiasi asioita. Vertaat nousun ponnistelua "etuihin", jotka olet jättänyt taaksesi. Mutta jos tutkit asioita tarkemmin, niin näet, ettet hylännyt mitään tämän vuoksi, vaan pikemminkin toisista syistä. Halvennus alkaa siis hämäämään sinua omien vaikuttimiesi suhteen ja alat arvella nousun perusteiksi vaikuttimia, jotka oikeastaan eivät liittyneet nousuun. Kysyn nyt: Mikä pettää mielen? Ehkä alkuinnostuksen petolliset vaikuttimet? Ehkä tehtävän vaikeus? Ehkä mielen sepittämät muistot uhrauksista, joita ei ollut olemassakaan tai jotka tehtiin muista syistä? Sanon ja kysyn sinulta nyt: jokin aika sitten talosi paloi. Siksi päätit lähteä nousuun. Vai ajatteletko nyt, että koska päätit lähteä nousuun, talosi paloi? Oletko edes vilkaissut hieman, mitä tapahtui ympäröiville taloille?... Epäilemättä sinun on valittava keskimmäinen ovi.
8. Nouse Yrityksen portaita ja saavut epävakaaseen kupoliin. Sieltä kulje kapeaa ja kiemuraista käytävää nimeltä ”mukautuvuus”, kunnes saavut avaraan tyhjään tilaan (kuin tasanteelle), joka kantaa nimeä: ”energian-avoin-tila”.
9. Tuossa tilassa saatat säikähtää autiota ja valtavaa maisemaa ja kauhistavaa hiljaisuutta tuossa yössä, jonka jättimäiset, liikkumattomat tähdet kirkastavat. Siellä, suoraan pääsi yläpuolella, näet taivaankanteen naulattuna Mustan Kuun pahaenteisen muodon... oudon, pimentyneen kuun, joka sijaitsee tismalleen vastakkaisessa suunnassa kuin aurinko. Siellä sinun on odotettava aamunkoittoa kärsivällisesti ja uskolla, koska mitään pahaa ei voi tapahtua, jos pysyt tyynenä.
10. Saattaa tuossa tilanteessa käydä niin, että tahtoisit järjestää välittömän ulospääsyn sieltä. Jos sellaista pääsee tapahtumaan, saatat päätyä sokeana haparoimaan mihin sattuu sen sijaan, että harkitusti odottaisit päivää. Muista, että siellä (pimeydessä) kaikki liike on petollista ja yleisnimeltään ”sattumanvaraista sepittämistä”. Jos unohdat, mitä sinulle nyt kerron, ja alat sattumanvaraisesti sepittämään liikkeitä, saat olla varma, että pyörremyrsky sinkoaa sinut alas polkuja pitkin ja asumusten läpi hajoamisen synkimpiin syvyyksiin.
11. Kuinka vaikeata onkaan ymmärtää, että sisäiset tilat solmiutuvat toisiinsa! Jos voisit nähdä, kuinka joustamatonta on tietoisuuden johdonmukaisuus, niin tunnistaisit, että hän, joka kuvaillussa tilanteessa alkaa sokeasti sepittelemään, alkaa samalla väistämättä halventamaan itseään ja toisia; sitten hänessä herää turhautumisen tunteita ja myöhemmin hän vajoaa kaunaan ja kuolemaan, ja unohdus peittää kaiken sen, minkä hän oli jonain päivänä kyennyt havaitsemaan.
12. Jos tasanteella onnistut saavuttamaan päivän, niin silmiesi eteen nousee loistava Aurinko, ja siten valkenee sinulle ensimmäistä kertaa todellisuus. Silloin näet, että kaikessa olemassaolevassa elää Suunnitelma.
13. Sieltä tuskin putoat, paitsi jos vapaaehtoisesti tahdot laskeutua kohti pimeämpiä alueita, jotta voisit kantaa valon hämärään.
Näitä aiheita ei kannata käsitellä tämän pitemmin, koska ilman kokemusta harhaudutaan, siirretään toteutettava kuvitteellisen alueelle. Olkoon tässä sanottu palveluksessasi. Jos tästä ei sinusta ollut mitään hyötyä, niin turhaan valitat, kun epäilyyn uskoville millään ei ole minkäänlaista perustaa eikä missään ole järkeä. Skepsismi on kuin kuva peilissä, kuin kaiun ääni, kuin varjon varjo.
XX. SISÄINEN TODELLISUUS
1. Muista näitä mietteitäni. Niissä ei näytä olevan muuta kuin vertauskuvallisia ulkoisen maailman ilmiöitä ja maisemia. Mutta niissä on myös totisia kuvauksia mielen maailmasta.
2. Älä myöskään luule, että nuo "paikat", joiden läpi kuljet matkallasi, olisivat jollain tavoin itsessään olemassa. Sellaisen sekaannuksen vuoksi syvälliset opetukset ovat usein joutuneet hämärän peittoon ja siten jopa nykyään jotkut uskovat, että taivaat, helvetit, enkelit, paholaiset, hirviöt, lumotut linnat, kaukaiset kaupungit ja kaikki se on näkyvästi todellista "valaistuneille". Sama ennakkoluulo toisinpäin tulkittuna on johtanut typerät epäilijät pitämään näitä asioita pelkkinä harhoina tai mielenhäiriöinä.
3. On paikallaan, että toistan: Ymmärrä, että kaikki tämä käsittelee todellisia mielentiloja, vaikka niitä kuvaamaan on laitettu ulkoiseen maailmaan kuuluvia kohteita.
4. Muista sanojani ja opi paljastamaan itsellesi vertauskuvien takainen totuus. Välillä vertauskuvat voivat olla harhaanjohtavia, mutta vertauskuvat voivat myös tulkata todellisuuksia, joita olisi mahdotonta käsittää ilman mielikuvia.
Kun puhuttiin jumalten kaupungeista, joihin eri kansojen monet sankarit pyrkivät; kun puhuttiin paratiiseista, joissa jumalat ja ihmiset elivät yhdessä kirkastuneessa alkuluonnossaan; kun puhuttiin lankeemuksista ja tulvista, silloin kerrottiin suuri sisäinen totuus.
Myöhemmin vapahtajat toivat sanomansa ja tulivat luoksemme kaksinaisina vakiinnuttaakseen uudelleen tuon kadotetun ykseyden, jota kaipasimme. Myös silloin kerrottiin suuri sisäinen totuus.
Mutta kun kaikesta tästä puhuttiin niin, että kerrottu asetettiin mielen ulkopuolelle, se oli virhe tai petos.
Kun sitä vastoin ulkoinen maailma sekoitetaan yhteen sisäisen katseen kanssa, niin sisäisen katseen on pakko kulkea uusia teitä.
Niinpä tänään lentää kohti tähtiä tämän ajan sankari. Hän lentää aiemmin huomioimattomien alueiden kautta. Hän lentää ulospäin maailmastaan ja tietämättään laukaistuna sisäiseen loistavaan keskukseen.