Silon sanoma

Silon kirjallisesta tuotannosta

Kärsimyksen parantaminen

Mikä Silon sanoma

Asettamisesta

Mario Luis Rodriguez Cobos syntyi vuonna 1938 Mendozassa ja myöhemmin hänet tunnettiin maailmalla kirjailijanimellään Silo. Hänelle ei kehon elinkaaren päätteeksi pystytetty mitään hautakiveä. Olin läsnä, kun tammikuussa 2011 hänen poikansa Alejandro heitti isänsä tuhkat tuulen vietäväksi Andien vuoristossa Punta de Vacasin Opinto- ja mietiskelypuistossa. Mutta tv-haastattelussa 1990-luvulla häneltä kysyttiin, mitä hänen hautakiveensä pitäisi kirjoittaa. Vastaus kuului: ”Hän oli kehno kirjailija, mutta hyvä ihminen.”Meitä on kuitenkin monia, joille Silon kirjallinen tuotanto on toiminut kiveäkin kovempana vertauskohtana ja kompassin nuolena galaktisessa mittakaavassa. Kirjojen lisäksi hän kirjoitti kirjeitä ja puheita, joista jotkut on myös julkaistu kirjoissa. Toiset, monituiset keskustelumuistiinpanot ja lyhyemmät viestit on tallennettu tietokantoihin uteliaille opiskeltavaksi. Silon pääteokset on myös julkaistu kaksiosaisena koosteena, kahtena tiiliskivenä, jotka on nimetty ”Kootut teokset (Osa 1 &amp; Osa 2)”. Näitä ei ole tähän päivään saakka kaikkia suomennettu, vain joitain harvoja, ja nekin ovat allekirjoittaneen tekeleitä, kas kun muita kynnelle kykeneviä ei ole asia kiinnostanut tai eivät ole kuulleetkaan koko asiasta. Hyvä puoli siinä on se, ettei tarvitse kiistellä kieliasusta.Alkuperäinen kieli Silon tuotannossa on siis espanja, kun hän oli argentiinalainen. Tässä kun luettelen nämä teokset, niin kirjoitan suomenkieliset nimet ja suluissa alkuperäiset, vaikkei teosta olisi suomennettu. Teokset voi kaikki löytää ainakin sivuilta <a target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow" href="http://silo.net">silo.net</a>. <a target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow" href="http://Silo.net">Silo.net</a>-sivujen tehtävänä on säilyttää alkuperäiset teokset alkuperäisessä muodossaan, joten esimerkiksi Silon sanomasta on kaksi eri suomennosta johtuen siitä, että toisen on Silo hyväksynyt elinaikanaan ja toinen on myöhemmän työstön tulosta. Silohan ei osannut suomea, ja suomennoksen hyväksyminen oli yksinkertaisesti luottamuslause suomentajaa eli minua kohtaan, sellaisena kuin olin silloin. Ehkä en ole myöhemmin tullut sekopäisemmäksi tai paheellisemmaksi, mutta asiasta en voi itsekään mennä takuuseen, joten uuden version rinnalla pitää säilyttää myös Silon aikainen.Silon sanomaan (El Mensaje de Silo) sisältyvä kirja Sisäinen katse (La Mirada Interna) ilmestyi ensimmäistä kertaa vuonna 1972, siinä vaiheessa jo pitkälti samassa muodossa kuin mikä sillä on vuoden 2002 Silon sanomassa (joitain korjauksia tosin tehtiin vuonna 1988, kun oli saatu eri kielten ja kulttuurien ihmisiltä palautetta ja huomattiin väärinkäsityksiä). Sisäinen katse käsittelee eksistentiaalisia kysymyksiä ja perustavanlaatuista energeettistä kokemusta, Voimaa. En tiedä, oliko George Lucas lukenut kirjaa laatiessaan Tähtien sota -elokuvaa, mutta kuten alkuperäinen elokuva, myös Sisäisestä katseesta tuli trilogian ensimmäinen osa. (Lisäksi Silon ensimmäinen julkinen esiintyminen, josta tuli siloismin kansainvälinen merkkipäivä, oli toukokuun neljäs, jota Star wars -fanit juhlivat sanoin ”May the Fourth be with you.”) Trilogian toinen osa, Sisäinen maisema (El Paisaje Interno), käsittelee elämän tarkoituksen ja tarkoituksettomuuden kokemuksia suhteessa elämän ilmiöihin ja ilmestyi vuonna 1981. Viimeinen osa, Inhimillinen maisema (El Paisaje Humano, 1988), kyseenalaistaa tavanomaisen asioista keskustelemisen ja tulkitsemisen tavan, yhteiskunnalliset laitokset ja normit. Trilogia lähtee siis sisäisestä, mystisestä ja esoteerisesta kokemuksesta, ja kulkee sisäisyyden läpi kohti ulkoista ja inhimillistä maisemaa, valaisten kaiken tiellään. Koko trilogia julkaistiin yhtenä kirjana nimellä Inhimillistää Maa (Humanizar la Tierra) vuonna 1988. Julkaisin trilogiasta jonkinlaisen suomennoksen toiminimellä vuonna 1999, nimellä Inhimillistä Maa (ISBN 952-91-0500-2), mutta myöhemmin olen parannellut suomennoksia, joten en oikein kuitenkaan suosittelisi tuota ensimmäistä suomennosta. Se on kuitenkin toistaiseksi ainoa painettu versio, tosin suurin osa painoksesta hukkui ja oletetusti tuhottiin asuessani useita vuosia ulkomailla.1980-luvulta on peräisin myös teos nimeltä Ohjatut kokemukset (Experiencias Guiadas, 1980 – korjattu painos 1988), jossa kuulija viedään mielikuvamatkoille, joiden aikana hän pääsee käsittelemään mielensä sisältöjä. Nämä ovat arkkityyppisiä eksistentiaalisia teemoja käsitteleviä lyhyitä tarinoita.Kirjasta Ajattelun tueksi (Contribuciones al Pensamiento, 1989) sen sijaan löytyy kaksi akateemisemman tyylin esseetä. Mielikuvan psykologia (Psicología de la Imagen) käsittelee psykologian perusteita, mutta ei kuulu psykologian, vaan filosofian alan kirjallisuuteen. Samoin Historiologisia keskusteluja (Discusiones Historiológicas) käsittelee historianfilosofiaa.Aivan toisenlainen lähestymistapa löytyy kirjasta Universaalit juurimyytit (Mitos Raíces Universales, 1990), jossa kymmenen eri kulttuurin pääasialliset myytit kerrotaan, jotta lukija voisi käsitellä myyttejä synnyttäneiden kansojen elämiä perustavanlaatuisia jännitteitä ja siten kehittää näkemystään inhimillisestä elämästä sekä samalla toki myös niistä jännitteistä, joita itse kokee elämässään.Tähän mennessä mainitut teokset kaikki muodostavat selkeästi yhtenäisen maailmankuvan ja lähestymistavan, jota mielestäni voitaisiin kutsua ja joskus kutsutaan siloismiksi. Yhteiskunnallisen ideologian puolelle siloismi läikkyi myös noina aikoina ja 80-luvulla perustetut Humanistiset puolueet perustivat Firenzessä 1989 ”Humanistisen Internationaalin”. 90-luvulla koko Silon perustama ”Liike” (El Movimiento) omaksui nimen Humanistinen liike (Movimiento Humanista, the Humanist Movement). Liikkeen ideologiseksi kulmakiveksi muurattiin Humanistisen liikkeen julkilausuma (Documento del Movimiento Humanista), joka ilmestyi yhtenä Silon 90-luvun alkupuolella kirjoittamista julkisista kirjeistä. Nuo kymmenen kirjettä julkaistiin sitten kirjana Kirjeitä ystävilleni (Cartas a mis Amigos) vuonna 1994. Kirjeitten aiheena on ”sosiaalinen ja henkilökohtainen kriisi”, mikä ei siis viittaa mihinkään Marion omaan henkilökohtaiseen kriisiin, vaan nykypäivän ihmisen yleiseen eksyneisyyteen. Kirjeet osin pyörivätkin hieman rajallisemmassa aikaikkunassa kuin Silon aiemmat miltei ajattomat teokset. Silti näköala on edelleen hyvin laaja ja monet asiat kirjeissä ovat yhä ajankohtaisempia nytkin vuonna 2025.Jottei jäisi kuvitelma, että Silo oli yksitotinen tosikko, on hyvä tutustua myös samoihin aikoihin, 90-luvun alkupuolella julkaistuun kirjaan Lentävän leijonan päivä (El día del León Alado), joka on kokoelma lyhyitä tarinoita. Jotkut tarinoista kertovat hänen omista kokemuksistaan, useat ovat science fictionia. Kirja jakautuu kolmeen osaan: ensin lyhyitä tarinoita, joissa käsitellään mielikuvituksellisesti yksittäistä aihetta tai seikkaa; sitten ”jutusteluja”, jossa käsitellään nykymaailman, kulttuurin, politiikan ilmiöitä; ja kolmanneksi ”fiktioita”, jossa heittäydytään tieteiskirjallisuuden alueelle, johon kuuluu viimeisenä myös kirjan nimikkotarina, Lentävän leijonan päivä.Kaikki tähän asti mainitut teokset julkaistiin 90-luvun loppupuolella Koottujen teosten ensimmäisessä osassa. Lisäksi tuohon kokoelmaan sisältyi kirja Silo puhuu (Habla Silo), johon oli sisällytetty valitut julkiset puheet vuosilta 1969-1995.Vuoden 1969 alkupuolella Silo piti joitakin puheita pienille ryhmille aikalaisiaan, mutta isompi ryhmä seuraajia kokoontui merkkipaalupuheeksi muodostuneeseen tapaamiseen 4. toukokuuta 1969. Tuota kokoontumista pidetään Silon ensimmäisenä julkisena esiintymisenä, mutta muutkin vuoden 1969 puheet ovat varsin mielenkiintoisia. Nämä julkaistiin 70-luvun alussa kokoelmana Silo ja vapautuminen (Silo y la Liberación) nimimerkillä H. Van Doren, joka esiintyi jonkinlaisena ”kertojana”, joka kertoi Silon toiminnasta. Dorenia ei todellisuudessa ollut olemassakaan, vaan – samoin kuin vuoden 1994 Kirjeitä ystävilleni -kirjan esipuheen kirjoittaja ”J.Valinsky” – Dorenin sanat tulivat Silon kynästä. Tämän pseudonyymin käyttö liittyi mahdollisesti turvallisuusnäkökohtiin Chilessä ja Argentiinassa, missä 1970-luvun alussa valtaan nousseet sotilasdiktatuurit eivät katsoneet hyvällä minkäänlaista vapaata ja vapaasti ajattelevaa nuorison ryhmittymistä, vaan kaikessa nähtiin salaisia sissiliikkeitä. Silo ja aikalaiset olivat nuoria ja niihin aikoihin poliisi ja asevoimat useaan kertaan keskeyttivät heidän kokoontumisensa ja veivät kuulusteltaviksi. Joitakin osallistujia vietiin kidutuskeskuksiin ja tapettiin. Pari jäsentä ammuttiin kadulla Argentiinassa ja Siloakin kohti ammuttiin. Dorenin nimissä julkaistut kirjat olivat ideologisia oppaita niiden aikojen Silon liikkeen jäsenille. Liike tunnettiin nimillä Nuori voima (Poder Joven) ja Sisäisen vapautumisen liike (Movimiento de Liberación Interna, M.L.I.). Kirjojen toimituksessa auttoi chileläinen Bruno von Ehrenberg, joka oli yksi Pinochetin hallinnon kuuluisaan kidutuskeskukseen La Pisaguaan joutuneista. Myöhemmin Ehrenberg halusi ottaa itselleen kunnian kirjojen kirjoittamisesta ja 90-luvun lopulla teki ”H. Van Dorenin” nettisivun, mutta on ilmeistä, ettei Ehrenbergillä olisi ollut kykyä siloismin alkuajan ajatusten luomiseen, vaan myöhemmät vaiheet vahvistavat, että ajatusten todellinen muotoilija oli Mario ”Silo” Rodriguez.Kirjassa Silo puhuu ei ole muita vuoden 1969 puheita kuin perustavanlaatuinen merkkipaalupuhe <a target="" rel="noopener noreferrer nofollow" href="/karsimyksen-parantaminen">Kärsimyksen parantaminen</a>. Kärsimyksen parantaminen oli Silon vuorisaarna: Sotilasdiktatuuri oli kieltänyt julkiset tapahtumat kaupungissa. Vuoden 1969 alussa nuori Silo oli rakentanut vuoristoon itselleen askeettisen kivimajan ja istuskeli siellä meditoimassa kolmisen kuukautta. Kaverit toivat ruokaa ja Silo peseytyi vuoripurosta syntyneessä luonnollisessa suihkulähteessä. Kun kerran kaupungissa ei saanut puhua, niin kysyttiin sitten, että voisiko vuorilla. Viranomaiset vastasivat, että ”saahan sitä kiville puhua”. Paikalle tuli kuitenkin parisataa ihmistä autoilla ja busseilla. Viranomaiset tarkistivat kaikkien paperit tiesuluilla ja näköpiirissä oli konekivääripesäkkeitä. Kansainvälistä lehdistöäkin oli paikalla. Tämä tapahtui Argentiinan puolella, muttei kaukana Chilen rajasta, paikassa missä kulkee reitti vuorten halki Chileen. (Nykyään paikalla sijaitsee Punta de Vacasin Opinto- ja mietiskelypuisto.) Puhe on siinä määrin kanonisoitu, että Opinto- ja mietiskelypuistoihin on pystytetty teräslaattoja, joissa puhe lukee eri kielillä. Mutta kanonisoitu versio ei ole tarkalleen sama kuin minkä Silo piti sinä aurinkoisena päivänä 4. toukokuuta 1969. (Alkuperäinen versio löytyy kirjasta Silo y la Liberación.) Äänitetystä versiosta on myös sensuroitu sopimattomat kohdat pois. Asia ei näytä olevan kuitenkaan sen dramaattisempi kuin että alkuperäinen puhe viittaa tuon ajan ja paikan kulttuuriseen mielenmaisemaan, kun taas kanonisoitu versio on siistitty vastaamaan planetaarista mielenmaisemaa. Muutoksia ei ole paljon ja ne ovat puheen loppupäässä, jossa muutenkin on poistettu joitakin turhan mahtipontisia julistuksen sanoja.Muut kirjan Silo puhuu sisältämät puheet, yli 20 puhetta, on luokiteltu puhetilaisuuksien luonteen mukaisesti: puheita julkisissa tilaisuuksissa, kirjanjulkaisuissa, sekä konferensseja.Silon puheista on oleellista mainita myös muut ”merkkipaalupuheet”, jotka hän piti 1969 tapahtuman vuosipäivinä 1999, 2004, 2005, 2006 ja 2007; sekä videona julkaistut ”lähetykset” Punta de Vacasista vuonna 2008.Koottujen teosten toisessa osassa puolestaan on vain kaksi paksua teosta sekä kaksi lyhyttä esseetä. Siinä missä Mielikuvan psykologia käsitteli psykologian filosofiaa, Muistiinpanoja psykologiasta (Apuntes de Psicología) käsittelee sitten itse psykologiaa. Teokseen kuuluu kolme osaa, jotka ovat konferensseja, jotka Silo piti vuosina 1975, 1976 ja 1978. Näissä esitelty psykologian teoria liittyi käytännön psykologiseen kollegiaaliseen työhön, joita siloistien ryhmissä tehtiin ja kehitettiin niihin aikoihin ja käytännön menetelmät on julkaistu Luis Alberto Ammannin toimittamassa kirjassa Itsevapautus (Autoliberación, 1981). Silo täydensi näitä vuonna 2004 pitämällä vielä neljännen, lyhyemmän konferenssin, jossa hän käsitteli syvempiä henkisyyteen liittyviä kokemuksia.Paksu teos on myös Uushumanismin sanakirja (Diccionario del Nuevo Humanismo), joka siis on tietosanakirja, hakuteos, jossa Silo asiaankuuluvien hakusanojen kautta selventää siloistisen humanismin näkökulmaa moniin aiheisiin ja lisää aktivistien yleistietoa relevanteista aiheista.Koottujen teosten toiseen osaan sisällytettiin siis, syystä tai toisesta, pari esseetä, joissa Silo turisee mietintöjään tutkiessaan kahta historiallista monumenttia: Kolumbuksen patsasta Madridissa (Unelma ja toiminta (El Ensueño y la Acción)) ja Bomarzon metsää (joka veistoksineen tunnetaan ”hirviöpuistona”) maaseudulla Rooman liepeillä (Bomarzon metsä (El Bosque de Bomarzo)). Kelvollista matkalukemistoa siis sellaisille turisteille, joita kiinnostaa historia ja elämän ihmeellisyys.Lopuksi tässä tahtoisin mainita muutaman muun teoksen, joita lojuu kirjahyllyssäni. Espanjalainen Ediciones León Alado on julkaissut sarjan Silon sanomisia luokiteltuina aiheittain, koska Silohan jutteli varsin runsaasti ja näitä jutteluita on kirjattu muistiin ahkerasti. Näissä on todellisia helmiä joukossa ja jos haluaa tutkia tai miettiä jotain tiettyä aihetta, niin valikoima on laaja. Toiseksi Silosta ja Silon seuraamisen kokemuksista ovat seuraajat kirjoittaneet useitakin kirjoja, joista tärkeimpänä varmaan nousee esiin Trudi Richardsin kirjoittama Silon elämänkerta En Alas del Intento / On Wings of Intent, joka julkaistiin samanaikaisesti sekä espanjaksi että englanniksi. Mainittakoon myös Salvatore Puleddan On Being Human, jonka esipuheen kirjoitti Mihail Gorbachov. Puleddan kirja tutkii humanismin käsitettä ja merkityksiä, mitä eri filosofit ovat käsitteelle antaneet.Helsingissä 2025Juha Uski

<h3>Punta de Vacas, Mendoza, Argentiina, 4. toukokuuta 1969</h3>Jos olet tullut kuuntelemaan ihmistä, jonka oletetaan välittävän viisautta, niin olet eksyksissä, sillä todellinen viisaus ei välity kirjojen tai saarnojen kautta. Todellinen viisaus on tajuntasi syvyyksissä, aivan kuten todellinen rakkaus on syvällä sydämessäsi.Jos olet tullut panettelijoiden ja teeskentelijöiden yllyttämänä kuuntelemaan tätä ihmistä, jotta tänään kuulemaasi voitaisiin myöhemmin käyttää perusteluina hänen vastustamiseensa, niin olet eksyksissä, sillä tämä ihminen ei ole tullut tänne vaatimaan sinulta mitään tai käyttämään sinua hyväkseen, koska hän ei tarvitse sinua.Sinä kuuntelet ihmistä, joka ei tunne maailmankaikkeutta hallitsevia lakeja, joka ei ole perehtynyt historian lakeihin ja joka ei tiedä kansoja hallitsevia suhteita. Tämä ihminen puhuttelee sinun tietoisuuttasi kaukana kaupungeista ja kaukana niissä vallitsevista sairaista kunnianhimoista. Kaupungit, joissa jokainen päivä on taistelu, kuoleman lyhyeksi leikkaama toivo – joissa rakkautta seuraa viha, ja joissa anteeksiantoa seuraa kosto – nuo rikkaitten ja köyhien ihmisten kaupungit, ihmiskunnan valtaisat joukot ovat kärsimyksen ja surun peitossa.Kärsit, kun kipu puree kehoasi. Kärsit, kun nälkä valtaa kehosi. Mutta et kärsi ainoastaan välittömästä kivusta tai nälästä kehossasi, vaan kärsit myös kehosi sairauksien seurauksista.Sinun on nähtävä kahdenlaisen kärsimyksen välinen ero. On sitä kärsimystä, jota sairaus sinulle tuottaa (ja tuo kärsimys heikkenee tieteen kehityksen myötä, samoin kuin nälkäkin heikkenee, kun oikeudenmukaisuus kehittyy). Ja on toisenlaista kärsimystä, joka ei riipu kehosi sairaudesta, vaan johtuu siitä: jos olet vammautunut, jos et voi nähdä, jos et voi kuulla, niin kärsit. Vaikka sellaisen kärsimyksen perusteena on kehosi, tai kehosi sairaudet, niin kuitenkin se on mielen kärsimystä.On sellaista kärsimystä, jota ei tieteen eikä oikeudenmukaisuuden kehitys heikennä. Tällainen kärsimys, joka on pelkästään mielesi tuottamaa, heikkenee uskon vuoksi, elämänilon vuoksi, rakkauden vuoksi. Sinun pitää ymmärtää, että sellainen kärsimys perustuu aina omassa tietoisuudessasi olevaan väkivaltaan. Kärsit, koska pelkäät, että menettäisit omistamasi, tai kärsit sen vuoksi, mitä olet jo menettänyt, tai koska kaipaat epätoivoisesti jotain tavoittamatonta. Kärsit puutteittesi vuoksi tai koska pelkäät ihan muuten vaan… Nämä ovat siis ihmiskunnan suuret viholliset: sairauden pelko, köyhyyden pelko, kuolemanpelko, yksinäisyyden pelko. Kaikki nämä kärsimyksen muodot ovat mielesi ominaisuuksia; kaikki nämä paljastavat sisäisen väkivallan, mielessäsi olevan väkivallan. Huomaa, että tuo väkivalta aina perustuu haluun. Mitä väkivaltaisempi henkilö on, sitä karkeammat hänen halunsa ovat.Tahtoisin kertoa teille tarinan, joka tapahtui kauan sitten.Olipa kerran kulkija, jonka oli lähdettävä kauas. Hän sitoi eläimensä kärryihin ja aloitti pitkän vaelluksen, kohti kaukaista määränpäätä, rajallisen ajan puitteissa. Eläintä hän kutsui “Tarpeeksi” ja kärryjä “Haluksi”; yhtä kärrynpyörää hän kutsui “Nautinnoksi” ja toista “Kivuksi”. Niin siis vaeltaja kääntyili kärryllään väliin oikealle, väliin vasemmalle, mutta aina kohti päämääräänsä. Mitä nopeammin kärryt kulkivat, sitä nopeammin Nautinnon ja Kivun pyörät pyörivät ja kantoivat Halun kärryjä akselinsa yhdistämänä.Koska matka oli hyvin pitkä, matkalaisemme ikävystyi. Siksi hän päätti koristella vaunujaan, ja alkoi kaunistaa niitä kaikenlaisilla ihastuttavilla asioilla. Mutta mitä enemmän hän täytti Halun kärryjä noilla koristeilla, sitä raskaammaksi kärryjen vetäminen kävi Tarpeelle. Tien mutkissa ja jyrkissä rinteissä eläinparka rasittui eikä kyennyt enää vetämään Halun kärryjä. Hiekkaisilla teillä Nautinnon ja Kärsimyksen pyörät juuttuivat tienpohjaan.Niin eräänä päivänä kävi matkalainen epätoivoiseksi, koska matka oli pitkä ja hän oli kovin kaukana määränpäästään. Sinä iltana hän päätti miettiä tätä ongelmaa, ja mietiskellessään hän kuuli vanhan ystävänsä hirnuvan. Hän ymmärsi tuon sanoman ja seuraavana aamuna hän alkoi purkaa kärryjen koristeita, keventäen taakkaa ja jo hyvin aikaisin kannusti eläintään ravaamaan, edeten kohti päämääräänsä. Mutta hän oli menettänyt paljon aikaa, eikä tuota aikaa enää saanut takaisin. Illalla hän taas mietiskeli ja tajusi, kun taas hänen vanha ystävänsä antoi hänelle merkin, että nyt hänen olisi käytävä tehtävään, joka olisi kaksinverroin niin vaikea kuin edellinen - koska tämä tehtävä tarkoittaisi irti päästämistä. Aamunkoitossa hän hylkäsi Halun vaunut. On totta, että kun hän teki niin, hän menetti Nautinnon pyörän, mutta samalla hän menetti myös Kärsimyksen pyörän. Hän nousi eläimensä Tarpeen selkään ja laukkasi yli vihreiden niittyjen, kunnes saavutti päämääränsä.Huomaa, kuinka halu voi saada sinut loukkuun. On monenlaatuista halua. On karkeampia haluja ja ylevämpiä haluja. Ylevöitä halu, ylitä halu ja puhdista halu! Siten sinun on varmasti uhrattava Nautinnon pyörä - mutta myös Kärsimyksen pyörä.Ihmisessä oleva, halun kiihottama väkivalta ei vain yksinkertaisesti vello ihmisen tietoisuudessa kuin sairaus. Väkivalta toimii toisten ihmisten maailmassa ja sitä harjoitetaan toisia kohtaan. Älä luule, että puhuessani väkivallasta puhun vain aseilla käydyistä sotatoimista, joissa jotkut ihmiset tuhoavat toisia. Se on yksi ruumiillisen väkivallan muoto.On taloudellista väkivaltaa. Taloudellinen väkivalta saa sinut riistämään toisia. Taloudellista väkivaltaa tapahtuu silloin, kun varastat toisilta, kun et enää ole toisille sisko tai veli, vaan kun sinusta tulee toisia vaaniva petolintu.On myös rotuväkivaltaa. Luuletko, että et toimi väkivaltaisesti, kun vainoat toista rotua olevaa – ajatteletko, että et toimi väkivaltaisesti, jos häpäiset jonkun, koska hän on erilaista rotua?On uskonnollista väkivaltaa. Luuletko, ettet harjoita väkivaltaa, kun et anna työtä tai suljet ovesi jollekulle tai karkotat luotasi jonkun, koska tuo henkilö ei tunnusta samaa uskontoa kuin sinä? Eikö se sinusta ole väkivaltaa, kun käytät häpäisemistä ja halventamista rakentaaksesi muurin toisten ihmisten ympärille, koska he eivät jaa sinun periaatteitasi; kun eristät heidät perheisiinsä, rajaat heidät rakkaittensa pariin, koska he eivät jaa sinun uskonnollisia uskomuksiasi?On muunkinlaisia väkivallan muotoja, nimittäin väkivalta, jonka lähtökohtana on sovinnainen paheksunta. Sinä tahdot määrätä oman elämäntapasi toiselle, pidät velvollisuutenasi pakottaa kutsumuksesi toiselle… Mutta kuka sinulle on sanonut, että sinä olet joku esimerkki jota toisten tulisi seurata? Kuka sinulle on sanonut, että sinä voit määrätä, miten toisten pitäisi elää, koska juuri se tietty elämäntapa miellyttää sinua? Mikä tekee sinun elämäntavastasi mallin, kaavan, jota sinun pitää määrätä toisille? Tässä taas yksi väkivallan muoto.Voit saada väkivallan loppumaan itsessäsi ja toisissa ja ympärilläsi olevassa maailmassa vain sisäisen uskon ja sisäisen mietiskelyn avulla. Eivät mitkään teennäiset ratkaisut lopeta väkivaltaa. Tämä maailma on räjähtämäisillään eikä ole mitään keinoa, jolla poistaa väkivalta! Älä hakeudu teennäisiin ratkaisuihin! Ei mikään politiikka voi ratkaista tätä hullua viehtymystä väkivaltaa kohtaan. Ei tällä planeetalla ole mitään poliittista puoluetta tai liikettä, joka voisi lopettaa väkivallan. Teennäiset ratkaisut, valheelliset reitit eivät johda pois maailman väkivallasta... Minulle on kerrottu, että kaikkialla maailmassa nuoret ihmiset ovat kääntymässä kohti valheellisia reittejä, paetakseen väkivaltaa ja sisäistä kärsimystä. He kääntyvät huumeiden puoleen, kuin se olisi joku ratkaisu. Älä etsi valheellisia ratkaisuja väkivallan lopettamiseksi.Veljeni, siskoni. Pidä kiinni yksinkertaisista ohjeista – yksinkertaisista, kuten nämä kivet ovat yksinkertaisia, kuten tämä lumi on yksinkertaista, ja tämä aurinko, joka siunaa meitä. Kanna sisälläsi rauhaa, ja kanna se toisille. Veljeni, siskoni: historia näyttää ihmisen kasvoilla kärsimyksen, katso noita kärsiviä kasvoja… mutta muista, että on tarpeellista liikkua eteenpäin, oppia nauramaan ja rakastamaan.Teille, siskoni ja veljeni, minä heitän tämän toivon ilosta ja rakkaudesta, jotta voisitte ylentää sydämenne ja henkenne, ja jotta ette unohtaisi ylentää kehoanne.

Mario Rodriguez, joka tuli tunnetuksi lempinimellä Silo, syntyi Mendozassa, Argentiinassa 1938 ja eli siellä ja siirtyi tuonpuoleiseen vuonna 2010. Tapasin hänet joitakin kertoja, opiskelin syvällisesti hänen opetuksiaan ja osallistuin hänen perustamiensa opintoryhmien ja sosiaalisen liikkeen toimintaan vuodesta 1990 lähtien, jolloin olin 18-vuotias.Nuorena Mario, tai puhutaan tässä nimellä Silo, osallistui kristilliseen nuorisoliikkeeseen, mutta lähti sitten joidenkin ystäviensä kanssa tutkimaan henkisyyttä monin tavoin. Ryhmissä keskityttiin henkiseen kokemukseen, muodollisuudet ja dogmat eivät kiinnostaneet näitä 60-luvun nuoria. Silon kyvykkyys syvälliseen ajatteluun ja karismaattinen persoonallisuutensa asettivat hänet luontaisesti ohjaajan asemaan kasvavissa opintoryhmissä. Tällaisistahan ilmiöistä on useasti huomattu, kuinka sitten karismaattiset ”gurut” korruptoituvat ja käyttävät seuraajiaan hyväkseen. Silon seuraajien välillä on ollut toki riitoja ja muuta sellaista mitä tavanomaisesti ihmisten välillä tapahtuu, mutta tunnen nuo sosiaaliset kuviot eri puolilla maailmaa varsin hyvin ja olen varma, ettei Silo itse käyttänyt asemaansa väärin missään vaiheessa. Hänkin toki oli erehtyväinen ja varmasti oli joitain ylilyöntejä, mutta hän oli sydämellinen ihminen eikä suosio sumentanut hänen arvostelukykyään.Vuonna 1969 Silo totesi, että henkisyyden etsimiseen tuossa ajassa sekoittui eskapismia, ja siksi hän ehdotti, että pikemmin kuin toimia vain opintoryhminä, heidän pitäisi toimia sosiaalisesti. Energian ja huomion tuli suuntautua ympäristöön, johtoajatuksena “kohdella toisia, kuten tahtoisi itseään kohdeltavan” ja vastustaa kaikkia väkivallan muotoja. Silloin tuolla alueella, eli Argentiinassa ja Chilessä, valtaan nousivat kuitenkin sotilasdiktatuurit, jotka suhtautuivat tähän “Sisäisen vapautumisen liikkeeseen” epäluuloisesti, ja liikkeen jäseniä vangittiin, kidutettiin ja murhattiin. Useat jäsenistä joko karkotettiin maasta tai he lähtivät vapaaehtoisesti pakolaisiksi ja siten liike levittäytyi eri puolille maailmaa. Silo itse vähensi sosiaalista näkyvyyttään ja keskittyi hetken ajan perhe-elämään.1980-luvulla liike kasvoi eri puolilla maailmaa ja Etelä-Amerikassakin poliittinen tilanne alkoi muuttua. Liikkeen sosiaalinen toiminta oli huipussaan, naapurustokeskuksissa, joita "Inhimillisen kehityksen yhteisö" perusti, ja sitten nopeasti kasvavana poliittisena liikkeenä, joka osallistui vaaleihin monissa maissa Humanistisena puolueena. Liikkeen poliittinen vaikutusvalta jäi vähäiseksi - jotain vaikutusta liikkeellä oli 80-luvulla Argentiinassa ja erityisesti Chilessä, jossa PH oli tärkeä toimija diktatuurin loppuun johtaneessa “Ei”-kampanjassa ja osallistui hetken ajan koalitiohallitukseen todeten sitten, että valittu suunta ei ollut liikkeen aatteen mukainen. Hallitusyhteistyön kautta avautui silti sitä ennen vaikutusmahdollisuuksia, joista eittämättä kiinnostavin oli orastava yhteistyö Neuvostoliiton perestroikahallinnon kanssa. Edistykselliset voimat jäivät kuitenkin siinä prosessissa alakynteen ja Silon liikkeenkin vaikutus jäi Venäjällä lopulta vain akateemisten piirien reunahuomautuksiksi. (Venäjän Tiedeakatemia antoi Silolle kunniatohtorin arvosanan ja Mihail Gorbachov julkaisi pienen kirjasen, jossa hän osoitti arvostuksensa Silon ajattelua kohtaan.)Epäonnistuminen poliittisella kentällä Chilessä ja Venäjällä oli osa liikkeen kypsymisprosessia, ja laajemmassa katsannossa osa koko maailman kriisiä, johon Silo antoi vastauksensa vuosina 1991-1994 kirjoittamissaan kymmenessä kirjeessä, jotka sitten julkaistiin kirjana “Kirjeitä ystävilleni” ja jotka sisältävät aatteellisen peruskirjan “Humanistisen liikkeen julkilausuma”. Suurieleiseen poliittiseen toimintaan lähteminen oli haastavaa paitsi ulkoisten jännitteiden kohtaamisessa, myös henkisen eli “sisäisen työn” ja maailmallisen eli sosiaalisen työn yhteensovittamisessa. Liike levisi 90-luvulla edelleen uusiin paikkoihin maailmassa, mutta alkuinnostuksen aallon jälkeen kunnollista jatkuvuutta ja kasvua ei kyetty ylläpitämään.Silo totesikin merkkipaalupuheessaan 1999, 30 vuotta sosiaalisen liikkeen perustamisesta, että “olemme epäonnistuneet”. Tästä alkoi uusi vaihe hänen toiminnassaan ja elämässään. Henkisyyteen keskittyvä ”Koulu” perustettiin uudestaan, aluksi harvojen ja valittujen kanssa, joita Silo koulutti henkilökohtaisesti. Silon sanoma julkaistiin vuonna 2002 ja Silon sanoman yhteisöjä perustettiin. Silo vetäytyi sosiaalisesta liikkeestä ja keskittyi Sanoman yhteisöihin, Kouluun ja kokemuksellisiin työpajoihin, joissa ihmiskunnan historiaa käytiin läpi elämyksellisesti tulen eri käyttömuotojen kehityksen kautta.Ilman Siloa sosiaalinen liike jatkoi kasvuaan, mutta jossain määrin tuuliajolla. Oltiin totuttu siihen, että Mestari antaa suuntaviivat ja siten ilmeisesti pysytään aina ajan hermolla. Nyt kaikki oli kyseenalaista, sillä kenelläkään ei ollut viimeistä sanaa. Liike, joka vaati maailmaan suoraa demokratiaa, joutui nyt itse ensi kertaa opettelemaan demokraattista toimintatapaa. Aiemmin kaikki päätökset oli tehty konsensusperiaatteella ja järjestäytyminen seurasi laajentumisen ajatusta, pyramidimallilla. Pyramidimallin etuna oli vaalien tarpeettomuus: vaalien nähtiin suuntaavan liikaa energiaa yksilösuoritusten korostamiseen ja laajentuva pyramidimalli sen sijaan suuntasi energian ulospäin, liikkeen laajentumiseen, koska ilman jäseniä omassa tiimissäsi et saa paljon mitään aikaan. Ajatuksena oli, että jäsenet eivät kilpaile toistensa suosiosta ja siten kilpaile toisiaan vastaan, kuten vaaleissa käy. Vaikeutena tässä oli, että kilpailu siirtyi helposti suhteeseen ulkomaailman kanssa: jos löytyi uusia liikkeestä kiinnostuneita henkilöitä, jäsenet saattoivat kilpailla heidän huomiostaan. Kenen tiimiin uusi jäsen liittyy? Jäsenrekisterin uskottavuus oli toinen tähän liittyvä aihe erityisesti myöhemmin, kun liikkeen Yleiskokous perustettiin. Yleiskokoukseen päästäkseen oli ohjattava “neuvostoa”, johon kuului tietty määrä jäseniä. Mutta jäseniksi usein merkittiin henkilöitä, jotka eivät olleet varsinaisesti liikkeen aktivisteja, vain jonkinlaisia hyvänpäiväntuttuja. Yleiskokous perustettiin Silon toimesta silloin, kun hän astui sosiaalisesta liikkeestä ulos, 2000-luvun alussa, ja myös Silon kehotuksesta Yleiskokous hajotettiin, alle vuosi ennen hänen poistumistaan maailmasta, kun hän jo tiesi lähtevänsä pian ja pyrki purkamaan kaiken jäljelle jääneen vertikaalisuuden seuraajiensa välisistä suhteista. Samasta syystä henkisen elämäntavan kehittämiseen ja vapaisiin opintoihin perustuva Koulu samalla avattiin uusille jäsenhakemuksille ja käytiin läpi tuhansien ihmisten koulutus ja pääsykoe tuohon kollegiaaliseen yhteisöön. Siten kukaan ei voinut esittää olevansa Silon manttelinperijä, vaan olemme kaikki tasaveroisia ystäviä keskenämme.Voidaan otaksua, että tämä oli Silon suunnitelma alun alkaenkin; henkisyys oli kuitenkin Silon pääasiallinen leipälaji ja kiinnostuksen kohde, ja yhteiskunnallinen toiminta palveli ennenkaikkea oikeanlaisen asennoitumisen kehittämistä, jottei seuraajista tulisi omiin piireihin käpertyviä eskapisteja. Toisaalta liikkeen militanttiin jäsenrakenteeseen osallistuminen merkitsi myös tiettyä omistautumista asialle, joka on tarpeen henkisyydessäkin. Sosiaalinen liike viittasi planetaariselle yhteiskunnalle tarpeelliseen, väkivallan muotojen vastaiseen ja väkivallattomuuden keinoin toteutettavaan maailmanvallankumoukselliseen prosessiin. Liikkeen sisäisessä viestinnässä vuonna 1998 Silo mainitsi kuitenkin, että ei pidä ajatella, että liike jotenkin yrittäisi hallita tuota prosessia; vallankumousta ei tule toteuttamaan liikkeen militantti rakenne, vaan rakenne on ajateltu ”toista juttua varten”. Kaikki Silon seuraajat tietysti tunsivat aatteen sisältämän henkisyyden, ja odottivat innolla, että mitenhän tuo ”toinen juttu” aineellistuu.Yleiskokouksen aikoina uusia piirteitä sosiaalisessa liikkeessä olivat Humanistiset Foorumit, joiden edeltäjä oli ollut vuonna 1993 Moskovassa pidetty ensimmäinen Foorumi, jossa Silo selitti toimintamuodon periaatteet. Humanistiset Foorumit olivat yleensä alueellisia, eli oli Latinalaisen Amerikan HF, Euroopan HF, Afrikan HF ja Aasian-Tyynenmeren alueen HF. Nämä olivat isoja, inspiroivia kokoontumisia, muutamien vuosien välein, ja vastasivat paitsi asioiden käsittelyyn, myös sosiaalisen liikkeen tarpeeseen kokoontua kaikki yhdessä. Myös rajatumman alueen Foorumeita järjestettiin joskus, tyyliin Chile-Peru-Bolivian Foorumi tai Länsi-Afrikan Foorumi. Tämä foorumitoiminta on myöhemmin jatkunut epäsäännöllisesti ja resurssien puutteen vuoksi usein virtuaalisessa muodossa.Silon sanoman puolelta isommat sosiaaliset kokoontumiset alkoivat toki myös noihin aikoihin, ja nämä olivat aluksi Opinto- ja mietiskelypuistojen vihkimistilaisuuksia, ja sitten tapahtuivat näissä puistoissa. Tuossa opintokeskusten rakentamisen vaiheessa Silo huomautti leikillisesti, että kun aiemmin meille oli ollut tärkeää, että liikkeellä ei ole mitään omaisuutta eikä mitään pysyvää, kaikki vaihtuu, niin nyt keskitymmekin mahdollisimman kestävien aineellisten rakennelmien hankkimiseen… Opinto- ja mietiskelypuistoista tuli hajoavien sosiaalisten rakenteiden vaihtoehto. Silti kyse ei ollut aivan uudesta asiasta, koska nämä autonomiset keskukset heijastivat Silon alkuaikojen ryhmien (1960-luvun) toimintaa, jolloin pienet ryhmät vetäytyivät maaseudulle opintokeskuksiin. Mietiskelysalin prototyyppi oli rakennettu jo 1973, mutta harvat edes tiesivät sen olemassaolosta, ja nyt, 2000-luvulla näitä erikoisia rakennelmia alkoi nousta eri puolille maailmaa.Tahdon tässä myös mainita itselleni inspiroivan ja erikoisen kokemuksen, joka oli Silon perustaman sosiaalisen liikkeen laajin sosiaalinen kampanja, eli massiivinen ”Maailmankulkue rauhan ja väkivallattomuuden puolesta”, joka kolmen kuukauden ajan kulki halki koko maailman ja johon kuului valtava määrä tapahtumia vuonna 2009-2010. Tapahtumia oli Suomessakin Savonlinnassa, Porvoossa ja Helsingissä, jossa presidentti Tarja Halonen otti presidentinlinnassa vastaan kulkueen delegaation ja kulkueen päätökseksi Savoy-teatterissa pidettiin gaala. Tällaiseen massiiviseen kampanjaan osallistui monenlaisia toimijoita ja kannattajia, ja Suomessa, missä Silon liike ei milloinkaan ole ollut suuri, järjestämiseen osallistuivat innokkaiden vapaaehtoisten lisäksi erityisesti perinteiset suomalaiset rauhanjärjestöt sekä Äiti Amman seuraajat (johtuen siitä, että Äiti Amma oli kaikille seuraajilleen maailmassa ehdottanut osallistumista kampanjaan). Suomen valtio sekä rahoitti toimintaa rauhanjärjestöjen tuen kautta (josta Savoy-teatterin vuokra) että antoi julkisuutta presidentin vastaanoton tuoman painoarvon kautta (mikä oli toki nimenomaan presidentti Halosen linjaus). Vuosia myöhemmin kulkueen idean isä Rafael de la Rubia yritti jatkaa maailmankulkueiden järjestämistä toisella ja kolmannella kulkueella, mutta saman toistamisen idea ei oikein saanut tuulta alleen, ainakaan vielä, ja nuo myöhemmät kulkueet jäivät kooltaan vaatimattomiksi. Maailmankulkueessa yksi kiehtovimmista asioista olikin sen yllättävyys ja ainutlaatuisuus.Näin vuoden 2025 näkökulmasta Maailmankulkueen aiheet ovat varsin päivänpolttavia edelleen. Savonlinnassa leikillään menimme pienelle saarelle, ja julistimme sen ”väkivallasta vapaaksi vyöhykkeeksi”. Ei voinut olla ajattelematta sitä tapahtumaa, kun lyhyen aikaa myöhemmin kuuli Norjan Breivikin toteuttamasta joukkomurhasta saarella. Kulkue vaati maailman valtioilta seuraavaa: ydinaseiden lakkauttaminen (purkaminen ja kieltäminen); miehitysjoukkojen vetäytyminen; tavanomaisten aseiden jatkuva ja suhteellinen vähentäminen; hyökkäämättömyyssopimusten solmiminen maitten välille; ja että hallitukset hylkäisivät sodan konfliktien ratkaisumenetelmänä. Vaatimukset ovat siis edelleen erittäin ajankohtaisia ja päteviä pitkän tähtäimen päämääriä tilanteesta riippumatta. Valitettavasti kuten hyvin tiedämme, maailmassa on monia prosesseja ja valtioita, jotka eivät aina ole edenneet näiden vaatimusten suuntaisesti. Edistys on kuitenkin aina mahdollista, vaikkei se olisikaan kohtisuoraan eteenpäin.Entä mitä on käynyt Silon perustamalle sosiaaliselle liikkeelle hänen poistuttuaan? Hajottaessaan Yleiskokouksen ja liikkeen neuvostorakenteen Silo totesi, että Humanistinen liike koostuu yksinkertaisesti kaikista niistä, jotka kannattavat Humanistisen liikkeen Julkilausumaa (vuodelta 1993, Silon kirjassa ”Kirjeitä ystävilleni”). Liikkeen eri järjestöt, kuten Humanistinen puolue, toimivat oman sisäisen demokratiansa mukaisesti. Nämä ovat nykyään aika pieniä ryhmiä, mutta toiminta toki voi olla hyvin merkityksellistä ja vaikuttaa pitemmällekin kuin välittömään ympäristöön. Ajatuksena yleensä liikkeen aktivismissa ei olekaan koskaan ollut minkään laitosten perustaminen tai ihmismassojen hallitseminen, vaan huomion kiinnittäminen perustavanlaatuisten muutosten tarpeeseen samalla kun tehdään, mitä pientä käytännössä voidaan.Silon perinnöksi jää ennenkaikkea Silon sanoma, johon hän on tiivistänyt merkityksellisimmät ajatuksensa. Sanoman ensimmäinen osa, ”Kirja” eli ”Sisäinen katse” julkaistiin suurinpiirtein nykyisenlaisena jo vuonna 1972. Toinen osa, ”Kokemus” sisältää Sanoman yhteisöjen toimittamia ohjattuja toimituksia, kokemuksia. Näissä Sanoman yhteisöissä ei ole mitään hierarkioita tai pappeja tai virallisia asiantuntijoita, ja Silon sanoman yhteisön voi perustaa kuka tahansa ja missä tahansa. Suhteessa itse Sanomaan, korostetaan tulkinnanvapautta ja arvostetaan tulkintojen moninaisuutta. Siten vältytään turhilta ongelmilta, kun moninaisten eri uskonnollisten yhteisöjen jäsenet sekä myös ateistit osallistuvat yhdessä tähän henkisyyden käytäntöön. Silon sanoman yhteisöt järjestävät myös yhteisiä kokoontumisia vuosittain eri puolilla maailmaa ja sopivat keskenään niiden järjestämisestä.Yhteisön voi perustaa jo yksikin henkilö. Hyvä olisi olla ainakin kolme sellaista, jotka osallistuvat melko säännöllisesti. Tavallisissa olosuhteissa yhteisö kokoontuu kerran viikossa tekemään valitsemiaan toimituksia ja lisäksi kerran viikossa opintokokoukseen, mutta nämä riippuvat jokaisen yhteisön omista päätöksistä.Keskiössä Silon sanomassa on ”Kirjassa” kuvailtu ”Rauhan kokemus ja Voiman juoksutuksen kokemus”. Voiman kokemuksesta Silo sanoi (vuonna 2006, vapaasti suomennettu 2020) seuraavaa:”Jotta Voiman kokemus toimii hyvin, esimerkiksi, rentoudut sisäisesti, hellität, yrität jättää jännitteesi syrjään, yrität. Ja yrität myös laittaa itsesi tunteelliseen tilanteeseen, myönteiseen, lämpimään, sopuun itsesi kanssa. Sellainen pieni ponnistus on tehtävä saadakseen hyvän yhteyden tähän. Kun tehdään näitä töitä Voiman kanssa, laitat itsesi siihen sisäisen lämmön asenteeseen, läheisyyteen itsesi kanssa. Tule itseäsi lähelle. Vaikuttaa kuin olisimme kaukana itsestämme. Yritä tulla lähemmäs itseäsi, lähemmäs syviä tiloja. Ja siinä tilanteessa, ei muuta. Ne, jotka antavat kokemusta, ehdottavat sisäisiä tilanteita, ja tuo ainutlaatuinen ilmiö jota kutsumme Voiman juoksutukseksi toteutuu. Ilmiö josta ei tule savua eikä kipinöitä jne, mutta jonka tunnistaa jonain joka on erittäin inspiroivaa ja vahvistavaa. Ilmiö, joka palvelee ihmisiä myöhemmin, tulevina päivinä, jokapäiväisessä elämässä.”Joskus Voiman kokemus on hyvin voimakas, joskus hienovaraisempi. Pyrimme ”aktiivisen puoliunen” tilaan, jotta voimme vapaasti hallita tarkkaavaisuuttamme ja mielikuviamme. Tärkeämpää kuin kokemuksen kirjaimellinen noudattaminen, on mielikuvien, havainnon, keskittymisen suuntaaminen. Rentoutus eli energian levittäytyminen, ja toisaalta keskittyminen ovat molemmat tarpeellisia. Ei ole tärkeää seurata kuultua tekstiä juuri siinä rytmissä, missä sen kuulee; eikä ole tärkeää, että jotkut yksityiskohdat olisivat juuri siten, kuten tekstissä sanotaan. Joillekin loistava pallo on selkeä visuaalinen mielikuva, kun taas toisille se on pikemminkin tuntemus. Jotkut etenevät nopeammin, joillakin kestää pitempään keskittyä ja saada huomionsa tiettyyn kohtaan ja asiaan. Tärkeää on kehittää omanlainen suhde kokemukseen, ja kuviteltua tai tunnettua pallon laskeutuneen rintakehän sisälle tärkeää on tuoda huomio ja mielikuvitus rintakehän sisältä joka suuntaan leviävän laajentumisen tuntemukseen. Keskittyminen ja huomio tuota mielikuvaa ja tuntemusta kohtaan saattaa herpaantua, jolloin tulee muistaa se uudestaan. Sekä “loistava ja läpinäkyvä pallo” että “laajentumiseen keskittyminen” ovat paradokseja eli mahdottomia mielikuvia, joka auttaa itse kokemukselle avautumiseen, koska mielikuviin ei jää kiinni. Laajentumiseen mukaan meneminen ei tietysti ole ennenkaikkea keskittymistä, vaan irti päästämistä, ja kun kokemus aukeaa, sen huomaa selkeästi.Voiman juoksutuksen kokemukseen voi myös syventyä tekemällä harjoitusta pitemmän kaavan mukaan eli sisällyttämällä alkuun kokonaisen kehon ja mielen rentoutusharjoituksen.Ei pidä pelästyä tai liiaksi innostua myöskään (eli ei pidä menettää sisäistä rauhaansa, joka itseasiassa ylläpitää kokemusta), jos kokemus muuntuu hyvin voimakkaaksi. Voimakkaalla kokemuksella on kehollisia vastineita, eli kehon toiminta muuttuu, eli hengitys ja pulssi ja hermoston toiminta. Saattaa olla erilaisia aistimuksia ja ennenkaikkea tunteita, erittäin myönteisiä tunteita. Myöhemmin saattaa harmittaa, kun ei saakaan samanlaista kokemusta. Silloin tulee omaksua asenne, että kiittää estojaan. Estot kokemusta kohtaan kertovat sinulle itsestäsi. Kiitä itseäsi, kun huomaat estojasi; tee muistiinpanoja ja harkitse, mitkä teot eheyttäisivät elämääsi. Emme etsi jotain psykedeelistä kokemusta sinänsä, eli emme halua harhautua turhauttavaan eskapismiin, vaan tarkoituksena on sisäinen vapautuminen; sisäisen painopisteen, elämän suunnan vahvistuminen.Helsingissä 2025Juha Uski

Mikä "Silon sanoma"?

Silon sanoman juhlatoimituksiin kuuluu ”Asettaminen”. Tämä mielestäni kaipaa hieman selvennystä. Mitä tarkoittaa Asettaminen?En ole perehtynyt aiheeseen syvemmin, joten en tiedä muista historiallisista lähteistä, joissa tämänkaltaisesta toiminnasta puhutaan, mutta ilmeinen ensimmäiseksi mieleen tuleva vertauskohta on kristinusko, joka käyttää samaa termiä: espanjankielinen alkuperäinen termi “imposición” suomentuu kristinuskon käytäntöjen tapauksessa “kätten päälle panemisena”.Raamatussa mainitaan “kätten päälle paneminen” tai “käsien päälle laittaminen” jo Vanhassa testamentissa jonkun henkilön “siunaamisen” muotona (1.Moos.48:14, 4.Moos.27:22-23). Näissä ilmenee tapahtuman hierarkkinen luonne, eli joillekin tarjotaan tällainen erityissuosio, ilmeisesti julkisesti. Tämä johonkin tehtävään tai asemaan vihkimiseen liittyvä siunaus ilmenee myös nykyään tietyissä kirkollisissa rituaaleissa.Sen sijaan Uudessa testamentissa mainitaan käsien päälle paneminen myös siunauksena, joka välittää Pyhän Hengen (Ap.t.8:17). Jeesuksen jopa kerrotaan toteuttaneen ihmeparannuksia tuolla keinolla (Matt.9). Raamatun kertomuksissa Jeesus myös toteuttaa tällaiset ihmeparannukset usein asettamalla kätensä “potilaan” käteen eikä päähän. Lisäksi Jeesus kehottaa seuraajiaan ryhtymään sellaisiksi parantajiksi (Mark.16:18).Koska Silon sanoma on täysin ei-hierarkkinen yhteisö, emme tietenkään tällaisella seremonialla nosta ketään toisten yläpuolelle. Emme siis tällä toimituksella aseta ketään erityiseen “asemaan”, vaan ehkä pikemminkin “asenteeseen” tai “asentoon”... Emme myöskään väitä toteuttavamme ihmeparannuksia, enkä sellaisista ole kuullut tässä yhteydessä.Olen kääntänyt juhlatoimituksen nimen, “imposición”, yksinkertaisesti “asettamiseksi”, jottei synny harhaluuloa, että kyse olisi nimenomaan käsien pään päälle laittamisesta. Kun harjoitamme vapaata tulkintaa, käsiä voi tietysti asetella oman tulkintansa mukaan, mutta aina, kun olen ollut läsnä Silon tai hänen lähipiirinsä toteuttamissa Asettamisissa, niin tämä on tapahtunut käden tai käsien (yleensä yhden käden, mutta kukin tyylillään) asettamisena vastaanottajan sydämen päälle, rintakehän keskelle (joko koskettaen tai lähietäisyydellä), joka on niin keskeinen sijainti Silon sanoman toimituksissa. Asettaminen voi myös isojen ihmisryhmien kyseessä tapahtua pelkästään toteuttajan ja vastaanottajien mielikuvituksessa, kun ei ole mahdollista tai järkevää kulkea jokaisen vastaanottajan luona. Itse juhlatoimituksen ohjeessa esitetään omat käytännön ehdotuksensa.Juha UskiHelsingissä 2025