Mario Luis Rodriguez Cobos syntyi vuonna 1938 Mendozassa ja myöhemmin hänet tunnettiin maailmalla kirjailijanimellään Silo. Hänelle ei kehon elinkaaren päätteeksi pystytetty mitään hautakiveä. Olin läsnä, kun tammikuussa 2011 hänen poikansa Alejandro heitti isänsä tuhkat tuulen vietäväksi Andien vuoristossa Punta de Vacasin Opinto- ja mietiskelypuistossa. Mutta tv-haastattelussa 1990-luvulla häneltä kysyttiin, mitä hänen hautakiveensä pitäisi kirjoittaa. Vastaus kuului: ”Hän oli kehno kirjailija, mutta hyvä ihminen.”

Meitä on kuitenkin monia, joille Silon kirjallinen tuotanto on toiminut kiveäkin kovempana vertauskohtana ja kompassin nuolena galaktisessa mittakaavassa. Kirjojen lisäksi hän kirjoitti kirjeitä ja puheita, joista jotkut on myös julkaistu kirjoissa. Toiset, monituiset keskustelumuistiinpanot ja lyhyemmät viestit on tallennettu tietokantoihin uteliaille opiskeltavaksi. Silon pääteokset on myös julkaistu kaksiosaisena koosteena, kahtena tiiliskivenä, jotka on nimetty ”Kootut teokset (Osa 1 & Osa 2)”. Näitä ei ole tähän päivään saakka kaikkia suomennettu, vain joitain harvoja, ja nekin ovat allekirjoittaneen tekeleitä, kas kun muita kynnelle kykeneviä ei ole asia kiinnostanut tai eivät ole kuulleetkaan koko asiasta. Hyvä puoli siinä on se, ettei tarvitse kiistellä kieliasusta.

Alkuperäinen kieli Silon tuotannossa on siis espanja, kun hän oli argentiinalainen. Tässä kun luettelen nämä teokset, niin kirjoitan suomenkieliset nimet ja suluissa alkuperäiset, vaikkei teosta olisi suomennettu. Teokset voi kaikki löytää ainakin sivuilta silo.net. Silo.net-sivujen tehtävänä on säilyttää alkuperäiset teokset alkuperäisessä muodossaan, joten esimerkiksi Silon sanomasta on kaksi eri suomennosta johtuen siitä, että toisen on Silo hyväksynyt elinaikanaan ja toinen on myöhemmän työstön tulosta. Silohan ei osannut suomea, ja suomennoksen hyväksyminen oli yksinkertaisesti luottamuslause suomentajaa eli minua kohtaan, sellaisena kuin olin silloin. Ehkä en ole myöhemmin tullut sekopäisemmäksi tai paheellisemmaksi, mutta asiasta en voi itsekään mennä takuuseen, joten uuden version rinnalla pitää säilyttää myös Silon aikainen.

Silon sanomaan (El Mensaje de Silo) sisältyvä kirja Sisäinen katse (La Mirada Interna) ilmestyi ensimmäistä kertaa vuonna 1972, siinä vaiheessa jo pitkälti samassa muodossa kuin mikä sillä on vuoden 2002 Silon sanomassa (joitain korjauksia tosin tehtiin vuonna 1988, kun oli saatu eri kielten ja kulttuurien ihmisiltä palautetta ja huomattiin väärinkäsityksiä). Sisäinen katse käsittelee eksistentiaalisia kysymyksiä ja perustavanlaatuista energeettistä kokemusta, Voimaa. En tiedä, oliko George Lucas lukenut kirjaa laatiessaan Tähtien sota -elokuvaa, mutta kuten alkuperäinen elokuva, myös Sisäisestä katseesta tuli trilogian ensimmäinen osa. (Lisäksi Silon ensimmäinen julkinen esiintyminen, josta tuli siloismin kansainvälinen merkkipäivä, oli toukokuun neljäs, jota Star wars -fanit juhlivat sanoin ”May the Fourth be with you.”) Trilogian toinen osa, Sisäinen maisema (El Paisaje Interno), käsittelee elämän tarkoituksen ja tarkoituksettomuuden kokemuksia suhteessa elämän ilmiöihin ja ilmestyi vuonna 1981. Viimeinen osa, Inhimillinen maisema (El Paisaje Humano, 1988), kyseenalaistaa tavanomaisen asioista keskustelemisen ja tulkitsemisen tavan, yhteiskunnalliset laitokset ja normit. Trilogia lähtee siis sisäisestä, mystisestä ja esoteerisesta kokemuksesta, ja kulkee sisäisyyden läpi kohti ulkoista ja inhimillistä maisemaa, valaisten kaiken tiellään. Koko trilogia julkaistiin yhtenä kirjana nimellä Inhimillistää Maa (Humanizar la Tierra) vuonna 1988. Julkaisin trilogiasta jonkinlaisen suomennoksen toiminimellä vuonna 1999, nimellä Inhimillistä Maa (ISBN 952-91-0500-2), mutta myöhemmin olen parannellut suomennoksia, joten en oikein kuitenkaan suosittelisi tuota ensimmäistä suomennosta. Se on kuitenkin toistaiseksi ainoa painettu versio, tosin suurin osa painoksesta hukkui ja oletetusti tuhottiin asuessani useita vuosia ulkomailla.

1980-luvulta on peräisin myös teos nimeltä Ohjatut kokemukset (Experiencias Guiadas, 1980 – korjattu painos 1988), jossa kuulija viedään mielikuvamatkoille, joiden aikana hän pääsee käsittelemään mielensä sisältöjä. Nämä ovat arkkityyppisiä eksistentiaalisia teemoja käsitteleviä lyhyitä tarinoita.

Kirjasta Ajattelun tueksi (Contribuciones al Pensamiento, 1989) sen sijaan löytyy kaksi akateemisemman tyylin esseetä. Mielikuvan psykologia (Psicología de la Imagen) käsittelee psykologian perusteita, mutta ei kuulu psykologian, vaan filosofian alan kirjallisuuteen. Samoin Historiologisia keskusteluja (Discusiones Historiológicas) käsittelee historianfilosofiaa.

Aivan toisenlainen lähestymistapa löytyy kirjasta Universaalit juurimyytit (Mitos Raíces Universales, 1990), jossa kymmenen eri kulttuurin pääasialliset myytit kerrotaan, jotta lukija voisi käsitellä myyttejä synnyttäneiden kansojen elämiä perustavanlaatuisia jännitteitä ja siten kehittää näkemystään inhimillisestä elämästä sekä samalla toki myös niistä jännitteistä, joita itse kokee elämässään.

Tähän mennessä mainitut teokset kaikki muodostavat selkeästi yhtenäisen maailmankuvan ja lähestymistavan, jota mielestäni voitaisiin kutsua ja joskus kutsutaan siloismiksi. Yhteiskunnallisen ideologian puolelle siloismi läikkyi myös noina aikoina ja 80-luvulla perustetut Humanistiset puolueet perustivat Firenzessä 1989 ”Humanistisen Internationaalin”. 90-luvulla koko Silon perustama ”Liike” (El Movimiento) omaksui nimen Humanistinen liike (Movimiento Humanista, the Humanist Movement). Liikkeen ideologiseksi kulmakiveksi muurattiin Humanistisen liikkeen julkilausuma (Documento del Movimiento Humanista), joka ilmestyi yhtenä Silon 90-luvun alkupuolella kirjoittamista julkisista kirjeistä. Nuo kymmenen kirjettä julkaistiin sitten kirjana Kirjeitä ystävilleni (Cartas a mis Amigos) vuonna 1994. Kirjeitten aiheena on ”sosiaalinen ja henkilökohtainen kriisi”, mikä ei siis viittaa mihinkään Marion omaan henkilökohtaiseen kriisiin, vaan nykypäivän ihmisen yleiseen eksyneisyyteen. Kirjeet osin pyörivätkin hieman rajallisemmassa aikaikkunassa kuin Silon aiemmat miltei ajattomat teokset. Silti näköala on edelleen hyvin laaja ja monet asiat kirjeissä ovat yhä ajankohtaisempia nytkin vuonna 2025.

Jottei jäisi kuvitelma, että Silo oli yksitotinen tosikko, on hyvä tutustua myös samoihin aikoihin, 90-luvun alkupuolella julkaistuun kirjaan Lentävän leijonan päivä (El día del León Alado), joka on kokoelma lyhyitä tarinoita. Jotkut tarinoista kertovat hänen omista kokemuksistaan, useat ovat science fictionia. Kirja jakautuu kolmeen osaan: ensin lyhyitä tarinoita, joissa käsitellään mielikuvituksellisesti yksittäistä aihetta tai seikkaa; sitten ”jutusteluja”, jossa käsitellään nykymaailman, kulttuurin, politiikan ilmiöitä; ja kolmanneksi ”fiktioita”, jossa heittäydytään tieteiskirjallisuuden alueelle, johon kuuluu viimeisenä myös kirjan nimikkotarina, Lentävän leijonan päivä.

Kaikki tähän asti mainitut teokset julkaistiin 90-luvun loppupuolella Koottujen teosten ensimmäisessä osassa. Lisäksi tuohon kokoelmaan sisältyi kirja Silo puhuu (Habla Silo), johon oli sisällytetty valitut julkiset puheet vuosilta 1969-1995.

Vuoden 1969 alkupuolella Silo piti joitakin puheita pienille ryhmille aikalaisiaan, mutta isompi ryhmä seuraajia kokoontui merkkipaalupuheeksi muodostuneeseen tapaamiseen 4. toukokuuta 1969. Tuota kokoontumista pidetään Silon ensimmäisenä julkisena esiintymisenä, mutta muutkin vuoden 1969 puheet ovat varsin mielenkiintoisia. Nämä julkaistiin 70-luvun alussa kokoelmana Silo ja vapautuminen (Silo y la Liberación) nimimerkillä H. Van Doren, joka esiintyi jonkinlaisena ”kertojana”, joka kertoi Silon toiminnasta. Dorenia ei todellisuudessa ollut olemassakaan, vaan – samoin kuin vuoden 1994 Kirjeitä ystävilleni -kirjan esipuheen kirjoittaja ”J.Valinsky” – Dorenin sanat tulivat Silon kynästä. Tämän pseudonyymin käyttö liittyi mahdollisesti turvallisuusnäkökohtiin Chilessä ja Argentiinassa, missä 1970-luvun alussa valtaan nousseet sotilasdiktatuurit eivät katsoneet hyvällä minkäänlaista vapaata ja vapaasti ajattelevaa nuorison ryhmittymistä, vaan kaikessa nähtiin salaisia sissiliikkeitä. Silo ja aikalaiset olivat nuoria ja niihin aikoihin poliisi ja asevoimat useaan kertaan keskeyttivät heidän kokoontumisensa ja veivät kuulusteltaviksi. Joitakin osallistujia vietiin kidutuskeskuksiin ja tapettiin. Pari jäsentä ammuttiin kadulla Argentiinassa ja Siloakin kohti ammuttiin. Dorenin nimissä julkaistut kirjat olivat ideologisia oppaita niiden aikojen Silon liikkeen jäsenille. Liike tunnettiin nimillä Nuori voima (Poder Joven) ja Sisäisen vapautumisen liike (Movimiento de Liberación Interna, M.L.I.). Kirjojen toimituksessa auttoi chileläinen Bruno von Ehrenberg, joka oli yksi Pinochetin hallinnon kuuluisaan kidutuskeskukseen La Pisaguaan joutuneista. Myöhemmin Ehrenberg halusi ottaa itselleen kunnian kirjojen kirjoittamisesta ja 90-luvun lopulla teki ”H. Van Dorenin” nettisivun, mutta on ilmeistä, ettei Ehrenbergillä olisi ollut kykyä siloismin alkuajan ajatusten luomiseen, vaan myöhemmät vaiheet vahvistavat, että ajatusten todellinen muotoilija oli Mario ”Silo” Rodriguez.

Kirjassa Silo puhuu ei ole muita vuoden 1969 puheita kuin perustavanlaatuinen merkkipaalupuhe Kärsimyksen parantaminen. Kärsimyksen parantaminen oli Silon vuorisaarna: Sotilasdiktatuuri oli kieltänyt julkiset tapahtumat kaupungissa. Vuoden 1969 alussa nuori Silo oli rakentanut vuoristoon itselleen askeettisen kivimajan ja istuskeli siellä meditoimassa kolmisen kuukautta. Kaverit toivat ruokaa ja Silo peseytyi vuoripurosta syntyneessä luonnollisessa suihkulähteessä. Kun kerran kaupungissa ei saanut puhua, niin kysyttiin sitten, että voisiko vuorilla. Viranomaiset vastasivat, että ”saahan sitä kiville puhua”. Paikalle tuli kuitenkin parisataa ihmistä autoilla ja busseilla. Viranomaiset tarkistivat kaikkien paperit tiesuluilla ja näköpiirissä oli konekivääripesäkkeitä. Kansainvälistä lehdistöäkin oli paikalla. Tämä tapahtui Argentiinan puolella, muttei kaukana Chilen rajasta, paikassa missä kulkee reitti vuorten halki Chileen. (Nykyään paikalla sijaitsee Punta de Vacasin Opinto- ja mietiskelypuisto.) Puhe on siinä määrin kanonisoitu, että Opinto- ja mietiskelypuistoihin on pystytetty teräslaattoja, joissa puhe lukee eri kielillä. Mutta kanonisoitu versio ei ole tarkalleen sama kuin minkä Silo piti sinä aurinkoisena päivänä 4. toukokuuta 1969. (Alkuperäinen versio löytyy kirjasta Silo y la Liberación.) Äänitetystä versiosta on myös sensuroitu sopimattomat kohdat pois. Asia ei näytä olevan kuitenkaan sen dramaattisempi kuin että alkuperäinen puhe viittaa tuon ajan ja paikan kulttuuriseen mielenmaisemaan, kun taas kanonisoitu versio on siistitty vastaamaan planetaarista mielenmaisemaa. Muutoksia ei ole paljon ja ne ovat puheen loppupäässä, jossa muutenkin on poistettu joitakin turhan mahtipontisia julistuksen sanoja.

Muut kirjan Silo puhuu sisältämät puheet, yli 20 puhetta, on luokiteltu puhetilaisuuksien luonteen mukaisesti: puheita julkisissa tilaisuuksissa, kirjanjulkaisuissa, sekä konferensseja.

Silon puheista on oleellista mainita myös muut ”merkkipaalupuheet”, jotka hän piti 1969 tapahtuman vuosipäivinä 1999, 2004, 2005, 2006 ja 2007; sekä videona julkaistut ”lähetykset” Punta de Vacasista vuonna 2008.

Koottujen teosten toisessa osassa puolestaan on vain kaksi paksua teosta sekä kaksi lyhyttä esseetä. Siinä missä Mielikuvan psykologia käsitteli psykologian filosofiaa, Muistiinpanoja psykologiasta (Apuntes de Psicología) käsittelee sitten itse psykologiaa. Teokseen kuuluu kolme osaa, jotka ovat konferensseja, jotka Silo piti vuosina 1975, 1976 ja 1978. Näissä esitelty psykologian teoria liittyi käytännön psykologiseen kollegiaaliseen työhön, joita siloistien ryhmissä tehtiin ja kehitettiin niihin aikoihin ja käytännön menetelmät on julkaistu Luis Alberto Ammannin toimittamassa kirjassa Itsevapautus (Autoliberación, 1981). Silo täydensi näitä vuonna 2004 pitämällä vielä neljännen, lyhyemmän konferenssin, jossa hän käsitteli syvempiä henkisyyteen liittyviä kokemuksia.

Paksu teos on myös Uushumanismin sanakirja (Diccionario del Nuevo Humanismo), joka siis on tietosanakirja, hakuteos, jossa Silo asiaankuuluvien hakusanojen kautta selventää siloistisen humanismin näkökulmaa moniin aiheisiin ja lisää aktivistien yleistietoa relevanteista aiheista.

Koottujen teosten toiseen osaan sisällytettiin siis, syystä tai toisesta, pari esseetä, joissa Silo turisee mietintöjään tutkiessaan kahta historiallista monumenttia: Kolumbuksen patsasta Madridissa (Unelma ja toiminta (El Ensueño y la Acción)) ja Bomarzon metsää (joka veistoksineen tunnetaan ”hirviöpuistona”) maaseudulla Rooman liepeillä (Bomarzon metsä (El Bosque de Bomarzo)). Kelvollista matkalukemistoa siis sellaisille turisteille, joita kiinnostaa historia ja elämän ihmeellisyys.

Lopuksi tässä tahtoisin mainita muutaman muun teoksen, joita lojuu kirjahyllyssäni. Espanjalainen Ediciones León Alado on julkaissut sarjan Silon sanomisia luokiteltuina aiheittain, koska Silohan jutteli varsin runsaasti ja näitä jutteluita on kirjattu muistiin ahkerasti. Näissä on todellisia helmiä joukossa ja jos haluaa tutkia tai miettiä jotain tiettyä aihetta, niin valikoima on laaja. Toiseksi Silosta ja Silon seuraamisen kokemuksista ovat seuraajat kirjoittaneet useitakin kirjoja, joista tärkeimpänä varmaan nousee esiin Trudi Richardsin kirjoittama Silon elämänkerta En Alas del Intento / On Wings of Intent, joka julkaistiin samanaikaisesti sekä espanjaksi että englanniksi. Mainittakoon myös Salvatore Puleddan On Being Human, jonka esipuheen kirjoitti Mihail Gorbachov. Puleddan kirja tutkii humanismin käsitettä ja merkityksiä, mitä eri filosofit ovat käsitteelle antaneet.

Helsingissä 2025

Juha Uski