Punta de Vacas, Mendoza, Argentiina, 4. toukokuuta 1969

Jos olet tullut kuuntelemaan ihmistä, jonka oletetaan välittävän viisautta, niin olet eksyksissä, sillä todellinen viisaus ei välity kirjojen tai saarnojen kautta. Todellinen viisaus on tajuntasi syvyyksissä, aivan kuten todellinen rakkaus on syvällä sydämessäsi.

Jos olet tullut panettelijoiden ja teeskentelijöiden yllyttämänä kuuntelemaan tätä ihmistä, jotta tänään kuulemaasi voitaisiin myöhemmin käyttää perusteluina hänen vastustamiseensa, niin olet eksyksissä, sillä tämä ihminen ei ole tullut tänne vaatimaan sinulta mitään tai käyttämään sinua hyväkseen, koska hän ei tarvitse sinua.

Sinä kuuntelet ihmistä, joka ei tunne maailmankaikkeutta hallitsevia lakeja, joka ei ole perehtynyt historian lakeihin ja joka ei tiedä kansoja hallitsevia suhteita. Tämä ihminen puhuttelee sinun tietoisuuttasi kaukana kaupungeista ja kaukana niissä vallitsevista sairaista kunnianhimoista. Kaupungit, joissa jokainen päivä on taistelu, kuoleman lyhyeksi leikkaama toivo – joissa rakkautta seuraa viha, ja joissa anteeksiantoa seuraa kosto – nuo rikkaitten ja köyhien ihmisten kaupungit, ihmiskunnan valtaisat joukot ovat kärsimyksen ja surun peitossa.

Kärsit, kun kipu puree kehoasi. Kärsit, kun nälkä valtaa kehosi. Mutta et kärsi ainoastaan välittömästä kivusta tai nälästä kehossasi, vaan kärsit myös kehosi sairauksien seurauksista.

Sinun on nähtävä kahdenlaisen kärsimyksen välinen ero. On sitä kärsimystä, jota sairaus sinulle tuottaa (ja tuo kärsimys heikkenee tieteen kehityksen myötä, samoin kuin nälkäkin heikkenee, kun oikeudenmukaisuus kehittyy). Ja on toisenlaista kärsimystä, joka ei riipu kehosi sairaudesta, vaan johtuu siitä: jos olet vammautunut, jos et voi nähdä, jos et voi kuulla, niin kärsit. Vaikka sellaisen kärsimyksen perusteena on kehosi, tai kehosi sairaudet, niin kuitenkin se on mielen kärsimystä.

On sellaista kärsimystä, jota ei tieteen eikä oikeudenmukaisuuden kehitys heikennä. Tällainen kärsimys, joka on pelkästään mielesi tuottamaa, heikkenee uskon vuoksi, elämänilon vuoksi, rakkauden vuoksi. Sinun pitää ymmärtää, että sellainen kärsimys perustuu aina omassa tietoisuudessasi olevaan väkivaltaan. Kärsit, koska pelkäät, että menettäisit omistamasi, tai kärsit sen vuoksi, mitä olet jo menettänyt, tai koska kaipaat epätoivoisesti jotain tavoittamatonta. Kärsit puutteittesi vuoksi tai koska pelkäät ihan muuten vaan… Nämä ovat siis ihmiskunnan suuret viholliset: sairauden pelko, köyhyyden pelko, kuolemanpelko, yksinäisyyden pelko. Kaikki nämä kärsimyksen muodot ovat mielesi ominaisuuksia; kaikki nämä paljastavat sisäisen väkivallan, mielessäsi olevan väkivallan. Huomaa, että tuo väkivalta aina perustuu haluun. Mitä väkivaltaisempi henkilö on, sitä karkeammat hänen halunsa ovat.

Tahtoisin kertoa teille tarinan, joka tapahtui kauan sitten.

Olipa kerran kulkija, jonka oli lähdettävä kauas. Hän sitoi eläimensä kärryihin ja aloitti pitkän vaelluksen, kohti kaukaista määränpäätä, rajallisen ajan puitteissa. Eläintä hän kutsui “Tarpeeksi” ja kärryjä “Haluksi”; yhtä kärrynpyörää hän kutsui “Nautinnoksi” ja toista “Kivuksi”. Niin siis vaeltaja kääntyili kärryllään väliin oikealle, väliin vasemmalle, mutta aina kohti päämääräänsä. Mitä nopeammin kärryt kulkivat, sitä nopeammin Nautinnon ja Kivun pyörät pyörivät ja kantoivat Halun kärryjä akselinsa yhdistämänä.

Koska matka oli hyvin pitkä, matkalaisemme ikävystyi. Siksi hän päätti koristella vaunujaan, ja alkoi kaunistaa niitä kaikenlaisilla ihastuttavilla asioilla. Mutta mitä enemmän hän täytti Halun kärryjä noilla koristeilla, sitä raskaammaksi kärryjen vetäminen kävi Tarpeelle. Tien mutkissa ja jyrkissä rinteissä eläinparka rasittui eikä kyennyt enää vetämään Halun kärryjä. Hiekkaisilla teillä Nautinnon ja Kärsimyksen pyörät juuttuivat tienpohjaan.

Niin eräänä päivänä kävi matkalainen epätoivoiseksi, koska matka oli pitkä ja hän oli kovin kaukana määränpäästään. Sinä iltana hän päätti miettiä tätä ongelmaa, ja mietiskellessään hän kuuli vanhan ystävänsä hirnuvan. Hän ymmärsi tuon sanoman ja seuraavana aamuna hän alkoi purkaa kärryjen koristeita, keventäen taakkaa ja jo hyvin aikaisin kannusti eläintään ravaamaan, edeten kohti päämääräänsä. Mutta hän oli menettänyt paljon aikaa, eikä tuota aikaa enää saanut takaisin. Illalla hän taas mietiskeli ja tajusi, kun taas hänen vanha ystävänsä antoi hänelle merkin, että nyt hänen olisi käytävä tehtävään, joka olisi kaksinverroin niin vaikea kuin edellinen - koska tämä tehtävä tarkoittaisi irti päästämistä. Aamunkoitossa hän hylkäsi Halun vaunut. On totta, että kun hän teki niin, hän menetti Nautinnon pyörän, mutta samalla hän menetti myös Kärsimyksen pyörän. Hän nousi eläimensä Tarpeen selkään ja laukkasi yli vihreiden niittyjen, kunnes saavutti päämääränsä.

Huomaa, kuinka halu voi saada sinut loukkuun. On monenlaatuista halua. On karkeampia haluja ja ylevämpiä haluja. Ylevöitä halu, ylitä halu ja puhdista halu! Siten sinun on varmasti uhrattava Nautinnon pyörä - mutta myös Kärsimyksen pyörä.

Ihmisessä oleva, halun kiihottama väkivalta ei vain yksinkertaisesti vello ihmisen tietoisuudessa kuin sairaus. Väkivalta toimii toisten ihmisten maailmassa ja sitä harjoitetaan toisia kohtaan. Älä luule, että puhuessani väkivallasta puhun vain aseilla käydyistä sotatoimista, joissa jotkut ihmiset tuhoavat toisia. Se on yksi ruumiillisen väkivallan muoto.

On taloudellista väkivaltaa. Taloudellinen väkivalta saa sinut riistämään toisia. Taloudellista väkivaltaa tapahtuu silloin, kun varastat toisilta, kun et enää ole toisille sisko tai veli, vaan kun sinusta tulee toisia vaaniva petolintu.

On myös rotuväkivaltaa. Luuletko, että et toimi väkivaltaisesti, kun vainoat toista rotua olevaa – ajatteletko, että et toimi väkivaltaisesti, jos häpäiset jonkun, koska hän on erilaista rotua?

On uskonnollista väkivaltaa. Luuletko, ettet harjoita väkivaltaa, kun et anna työtä tai suljet ovesi jollekulle tai karkotat luotasi jonkun, koska tuo henkilö ei tunnusta samaa uskontoa kuin sinä? Eikö se sinusta ole väkivaltaa, kun käytät häpäisemistä ja halventamista rakentaaksesi muurin toisten ihmisten ympärille, koska he eivät jaa sinun periaatteitasi; kun eristät heidät perheisiinsä, rajaat heidät rakkaittensa pariin, koska he eivät jaa sinun uskonnollisia uskomuksiasi?

On muunkinlaisia väkivallan muotoja, nimittäin väkivalta, jonka lähtökohtana on sovinnainen paheksunta. Sinä tahdot määrätä oman elämäntapasi toiselle, pidät velvollisuutenasi pakottaa kutsumuksesi toiselle… Mutta kuka sinulle on sanonut, että sinä olet joku esimerkki jota toisten tulisi seurata? Kuka sinulle on sanonut, että sinä voit määrätä, miten toisten pitäisi elää, koska juuri se tietty elämäntapa miellyttää sinua? Mikä tekee sinun elämäntavastasi mallin, kaavan, jota sinun pitää määrätä toisille? Tässä taas yksi väkivallan muoto.

Voit saada väkivallan loppumaan itsessäsi ja toisissa ja ympärilläsi olevassa maailmassa vain sisäisen uskon ja sisäisen mietiskelyn avulla. Eivät mitkään teennäiset ratkaisut lopeta väkivaltaa. Tämä maailma on räjähtämäisillään eikä ole mitään keinoa, jolla poistaa väkivalta! Älä hakeudu teennäisiin ratkaisuihin! Ei mikään politiikka voi ratkaista tätä hullua viehtymystä väkivaltaa kohtaan. Ei tällä planeetalla ole mitään poliittista puoluetta tai liikettä, joka voisi lopettaa väkivallan. Teennäiset ratkaisut, valheelliset reitit eivät johda pois maailman väkivallasta... Minulle on kerrottu, että kaikkialla maailmassa nuoret ihmiset ovat kääntymässä kohti valheellisia reittejä, paetakseen väkivaltaa ja sisäistä kärsimystä. He kääntyvät huumeiden puoleen, kuin se olisi joku ratkaisu. Älä etsi valheellisia ratkaisuja väkivallan lopettamiseksi.

Veljeni, siskoni. Pidä kiinni yksinkertaisista ohjeista – yksinkertaisista, kuten nämä kivet ovat yksinkertaisia, kuten tämä lumi on yksinkertaista, ja tämä aurinko, joka siunaa meitä. Kanna sisälläsi rauhaa, ja kanna se toisille. Veljeni, siskoni: historia näyttää ihmisen kasvoilla kärsimyksen, katso noita kärsiviä kasvoja… mutta muista, että on tarpeellista liikkua eteenpäin, oppia nauramaan ja rakastamaan.

Teille, siskoni ja veljeni, minä heitän tämän toivon ilosta ja rakkaudesta, jotta voisitte ylentää sydämenne ja henkenne, ja jotta ette unohtaisi ylentää kehoanne.