IX. Ristiriita ja eheys

1. Ristiriita kierouttaa elämän. Mikä mielessä kärsimyksenä tuntuu on tuota elämän kasvavan virran kieroutumista. Kas niinpä on kärsimys merkki, varoitus kertoen tarpeesta muutokseen sielläpäin missä voima käy toista vastoin.

2. Joku toistuvan turhautumisen estämä näyttää olevan kuin paikallaan polkeva - mutta itse asiassa hän taantuu. Kerta toisensa jälkeen aiemmat epäonnistumiset sinetöivät hänen tulevaisuutensa. Ken tuntee turhautumaa, näkee tulevaisuuden menneisyytensä toistumana ja samalla hän kokee tarpeen erottaa itsensä menneisyydestään.

3. Ken turhauman vankina käy tulevaisuuteen käsiksi voi tehdä mitä tahansa kokeakseen sekopäistä tilientasausta kostona menneisyydestään.

4. Ja turhauman ja kaunan vallassa tulevaisuutta pahoinpidellään niin, että se vetäytyy kärsien köyryselkäiseksi.

5. Välillä ovat viisaat suositelleet rakkautta suojaksi kärsimyksen kolhuilta... Mutta sana "rakkaus" on niin hämäävä. Mitä se sinusta tarkoittaa? Tarkoittaako se menetetyn korvaamista vai aivan uutta, avointa ja tuntematonta seikkailua kohti tulevaisuutta?

6. Olen nähnyt kuinka juhlallisuudella naurettavuutta irvokkaasti peitellään ja olen nähnyt myös tyhjän tosikkouden, joka tylsistää kyvykkyyden sulot. Niin myös monissa rakkauksissa olen tunnistanut kostonhimoisen itsekorostuksen.

7. Millaisiakohan kuvittelet viisaiden olevan? Eikö niin, että he näyttäytyvät sinulle juhlallisina olentoina, joiden eleet ovat hitaita... henkilöinä, jotka ovat kokeneet valtavia kärsimyksiä ja ilmaisevat tuota saavutustaan kutsumalla sinua korkeuksista lempeillä lauseilla, joissa toistuu sana "rakkaus"?

8. Olen nähnyt jokaisessa todella viisaassa lapsen, joka juoksentelee ajatusten ja asioiden maailmassa luoden anteliaita ja loistavia kuplia, jotka itse sitten puhkaisee. Jokaisen todella viisaan säkenöivissä silmissä olen nähnyt "tanssin kohti tulevaa ilon siivittämin jaloin". Ja vain hyvin harvoin olen kuullut heidän suustaan sanan "rakkaus"... sillä todella viisas ei koskaan vanno turhaan.

9. Älä usko, että kosto puhdistaisi kärsivän menneisyytesi äläkä myöskään luule, että sen tekisi "rakkauden" käyttäminen voimasanana tai uuden ansan vetoapuna.

10. Tosissaan rakastat silloin, kun rakennat, katsoen tulevaisuuteen. Ja jos muistat suuren rakkauden, niin muistelet sitä pehmeällä ja hiljaisella kaipuulla, kiittäen opetuksista, joita kannat mukanasi vielä tänäänkin.

11. Näin on, että mennyttä kärsimystäsi et murra vetämällä tulevaisuuden lokaan tai vääristämällä tulevan. Teet sen muuttamalla niiden voimien suunnan, jotka aiheuttavat sisäisen ristiriitasi.

12. Varmaan osaat erottaa, mitkä ovat vaikeuksia (nämä ovat tervetulleita, koska ne voit voittaa) ja mitkä ristiriitoja (yksinäisiä sokkeloita, missä ei ole ulko-ovea).

13. Joka ikisessä ristiriitaisessa teossa, jonka olet missä tahansa elämäsi tilanteessa tehnyt, on selkeä sisäisen väkivallan ja itsepetoksen maku. Eikä sillä ole merkitystä, miksi jouduit tuohon tilanteeseen, vaan tärkeä kysymys on millä tavoin järjestit todellisuutesi, maisemasi, juuri tuolla hetkellä. Jokin murtui ja muutit suuntaasi. Tämä johdatti sinua kohti uutta murtumaa. Näin on, että joka ikinen ristiriitainen teko johdattaa sinua saman teon toistamiseen ja näin muodoin myös joka ikinen eheyden teko nousee uudestaan pinnalle ennemmin tai myöhemmin.

14. Jokapäiväisissä toimissamme voitamme vaikeuksia ja saavutamme pieniä tavoitteita tai kärsimme pikkuisia epäonnistumisia. Nämä enemmän tai vähemmän miellyttävät tehtävät kuuluvat jokapäiväiseen eloomme niinkuin rakennustelineet kuuluvat rakennukselle. Telineet eivät ole pääasia, mutta niitä tarvitaan rakennustyössä. Telineitä on monenlaisia eikä sillä ole merkitystä, mistä aineesta telineet on tehty, kunhan ne soveltuvat tarkoitukseensa.

15. Mitä tulee itse rakennukseen: sieltä, minne laitat viallista materiaalia, alkavat viat kertautumaan; ja sieltä, mihin laitat vahvaa ainesta, säteilet eheyttä.

16. Elämäsi ydin rakentuu ristiriitaisista tai eheyttävistä teoista. Kun huomaat tekojesi palaavan eteesi, älä erehdy, koska virheistäsi heikentyy oma tulevaisuutesi ja elämäsi virta kieroutuu. Miten muka sitten myöhemmin pääsisit eroon kärsimyksistäsi?

17. Mutta nyt on vaan käynyt niin, että olet jo tullut tehneeksi ison kokoelman ristiriitaisia tekoja... Jos kaikki kivijalasta lähtien on kieroa, niin minkäs sille voi? Pitäisi varmaan laittaa koko elämä palasiksi ja aloittaa uudelleen puhtaalta pöydältä? Kuulehan, en oikein usko, että koko rakennelmasi olisi valhetta. Jätä siis omaan arvoonsa sellaiset synkät mietteet, jotka voivat tuoda mukanaan isompia ongelmia kuin ne, mitkä sinua nykyään vaivaavat.

18. Uusi elämä ei perustu aiempien "syntien" tuhoamiseen vaan niiden tunnustamiseen siten, että näiden virheiden sopimattomuus on vastedes itsestään selvää.

19. Elämä alkaa, kun eheyttävät teot alkavat moninkertaistua, loistokkuudellaan tasapainottavat ja loppujen lopuksi kääntävät myönteiseksi tekojen virran voimasuhteet.

20. Tee itsellesi erittäin selväksi tämä: et ole sodassa itseäsi vastaan. Ala kohdella itseäsi kuin ystävää, jonka kanssa sinun on tehtävä sovinto, koska elämä itse ja typeryys johtivat teidät erilleen.

21. Ensimmäinen päätös, joka sinun on tehtävä, on päätös tehdä sopu itsesi kanssa ja ymmärtää aiemmat ristiriitasi. Sitten sinun on tehtävä uusi päätös: päätös voittaa ristiriitasi. Viimeiseksi sinun on päätettävä rakentaa elämäsi eheyden teoilla ja hylätä kaikki ne vahingolliset rakennusainekset.

22. On siis hyvä sinun selvittää itsellesi, mitkä ristiriitaiset teot tosissaan pitävät sinua vankinaan. Tunnistaaksesi nuo tekosi, etsi tekojen perusteissa olevaa kärsimystä, jonka seurana on tunne sisäisestä väkivallasta ja itsepetoksesta. Nuo teot pitävät kyllä melua itsestään.

23. En sitä tässä ole sanomassa, että sinun pitäisi lannistaa itseäsi pitkitetyillä menneisyyden ja nykyhetken selittelemisillä. Sitä vaan ehdotan, että mietit vähän kaikkea sellaista, mikä muutti kulkuasi epäonnen suuntaan ja mikä pitää sinua kiinni, lujissa kahleissa. Äläkä yritä vetää itseäsi lankaan taas selityksillä, että nämä ovat "menneen talven lumia". Ei mitään sellaista ole voitettu tai tajuttu kunnolla, mitä ei ole verrattu uuteen voimaan, joka tasoittaa ja ylittää vanhan voiman vaikutuksen.

24. Arvostat näitä ehdotuksia, jos olet valmis luomaan sisäiseen maailmaasi uuden maiseman. Mutta jos ajattelet vain itseäsi, niin et voi auttaa itseäsi. Jos tahdot edistyä, niin joskus on sinunkin myönnettävä, että elämäntehtäväsi on ympärilläsi olevan maailman inhimillistäminen.

25. Jos tahdot rakentaa uuden elämän; vapaan elämän ilman ristiriitoja; yhä pitemmälle kärsimysten tuolle puolen kasvavan elämän, niin ota huomioon, että kaksi on väitettä valheellista. Yksi väite esiintyy tarpeena ratkaista omat henkilökohtaiset ongelmat ennen kuin ryhtyy mihinkään rakentavaan toimintaan maailmassa. Toinen väite näyttäytyy itsen täydellisenä unohtamisena, mahtipontisena "maailmanparantamisena".

26. Jos tahdot kasvaa, niin autat ympärilläsi olevia kasvamaan. Saat olla eri mieltä tai samaa mieltä - sillä ei pahemmin ole vaikutusta tämän väittämän suhteen, koska muunlaiset johtopäätökset eivät yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

X. Tosi toiminta

1. Kaikki kieroutumiset elämän kasvavassa virrassa koetaan kärsimyksenä. Mielen vauriot eivät siis perustu pelkästään ristiriitaisuuksiin. Olosuhteita muuttamalla monet kärsimyksen muodot voidaan voittaa – vaan ristiriita yhä kutoo pimeää varjoverkkoaan.

2. Kukapa ei olisi kärsinyt menetetystä rakkaudesta, toiveista tai esineistä? Kukapa ei olisi tuntenut pelkoa, epätoivoa tai sääliä? Kukapa ei olisi kiihtynyt kapinaan ihmisiä, luontoa tai harmillisia ja kohtalokkaita tapahtumia vastaan? Silti pimeyden pelot haihtuivat päivänkoitossa ja monet tappiot unohtuivat. Mutta se syvä itsepetos ei katoa menneisyydestä, vaan myrkyttää tulevaisuuden.

3. Ihmisen elämän ydin rakentuu eheyden tai ristiriidan aineksista. Niistä koostuu se syvällinen muisto, joka jatkaa olemassaolon heijastumista kaikkien näennäisten rajojen tuolle puolen – tai hajottaa olemassaolon juuri kynnyksellä. Toivon, että viimeisessä tilinteossaan jokainen ihminen muistaa taas sisäisen eheytensä!

4. Miltähän semmoinen ykseyden teko sitten maistuu? Pohjimmiltaan sellaisessa teossa tuntuu syvä rauha, jonka seurana kulkee pehmeä ilo. Tuo syvä rauha tuo sinut sopuun itsesi kanssa. Tällainen teko viittaa vilpittömimpään ja täydellisimpään totuuteen, koska siinä ajattelu, tunne ja toiminta maailmassa yhtyvät keskenään läheiseen ystävyyteen. Vaikka eläisin vielä tuhansien elämien ajan, en hetkeäkään katuisi tai epäilisi totisia päteviä tekojani!

5. Kaikki ilmiöt, jotka vähentävät toisten kärsimystä, kokee tekijä pätevänä tekona, eheyden tekona.

6. Teot rajautuvat kahden taipumuksen välille: yhtäällä on kuilu, joka kasvaa ristiriidassa ja kuilun yllä on lentäminen, jonka totisissa teoissa kuilu ylittyy.

7. Ja elämän lanka löytää oman vireensä löystymällä ja kiristymällä kunnes kaivattu nuotti soi. Siihen tarvitaan oikea nuotti, vire ja omanlaisensa menettely, jotta värähtely kaikuu ja sitten edelleen vahvistuu hyvänlaatuisesti.

8. Änkyttäen kansojen moraali soperteli ihmisten kanssa sen mukaan, miten he liikkuivat maisemassa. Moraali kertoi tekojen "kyllä"- ja "ei"-merkit, palkiten "hyvän" ja vainoten "pahaa". Nyt kun maisema on kovin monenlainen, olisikohan hyvä edelleen hyvää? Jos muuttumaton Jumala niin julistaa, niin olkoon menneeksi! Mutta jos monien näkyviltä on Jumala kadonnut, niin kuka sitten enää tuomitsee? Lakihan muuttuu ajan mielipiteitten mukaan.

9. Asian ytimessä on kysymys: Millaisia pitäisi olla sellaisten tosi toiminnan periaatteiden, joitten avulla joka ikinen ihminen voisi elää sisäisessä eheydessä? Pitäisikö niiden olla muuttumattomia kuvia, joita pitää totella? Vai pitäisikö niiden vastata kokemusta, joka seuraa periaatteiden hylkäämisestä tahi toteuttamisesta?

10. En tässä kerro siitä, minkä luontoisia tosi toiminnan periaatteet ovat. Kiinnitän vain huomiota sellaisten periaatteiden tarpeellisuuteen.

XI. Sisäisen maiseman heijastuma

Olen kertonut maisemista, kärsimyksestä, ristiriidasta ja elämän virtaa eheyttävistä teoista. Voisit luulla, että kaikki tuo pysyy joka ihmisen sisällä tai ainakin että se ulkoistuu yksilön teoissa, ilman muita seurauksia. Asia sattuu kuitenkin olemaan aivan päinvastoin.

1. Kaikki ristiriitaisuus kierouttaa elämän ja vaarantaa tulevaisuuden – sekä ristiriidasta kärsivän henkilön tulevaisuuden että jokaisen, joka on yhteydessä tähän pahan ilman lintuun. Kaikki henkilökohtaiset ristiriidat saastuttavat välittömän inhimillisen maiseman näkymättömänä sairautena, josta vain oireet ovat näkyvillä.

2. Vanhoina aikoina vitsauksista syytettiin noitia ja pahoja henkiä. Ajan myötä se oli kuitenkin tieteellinen edistys, joka tuotti enemmän tulosta sekä syyttäjille että syytetyille, eikä sillä satoja vuosia kestäneellä sättimisellä mitään oltu saatu aikaan. Mille puolelle sinä olisit sovitellut mielipiteesi? Sekä puhdasoppisten että kadotukseen tuomittujen joukossa olisit ollut pelle yhtälailla.

3. Niin myös tänään. Etsiessäsi epäonneesi syntipukkia liityt taikauskoisten syviin riveihin. Mieti vähän, ennenkuin nostat syyttävän sormesi, koska ehkä pahanlaatuiset tapahtumakulut olivat onnettomuuden – tai joissain tapauksissa oman ristiriitasi – käynnistämiä.

4. Jos lapsiasi kiinnostaa aivan eri asiat kuin mitä sinä olit heille suunnitellut, niin ehkä sillä on enemmän tekemistä sinun kuin naapurisi kanssa – tai ainakin enemmän sinun kuin maailman toisella puolella tapahtuneen maanjäristyksen kanssa.

5. Jos siis tekosi vaikuttavat kansaan, niin pidä huolta siitä, että voitat ristiriitasi, jottet myrkyttäisi ilmaa, jota kaikki muut hengittävät. Olet sen velkaa itsellesi ja niille, jotka kokoat ympärillesi.



6. Tämän kaiken takia: jos tehtäväsi on Maan inhimillistäminen, niin tee noista jalon työläisen käsistäsi vahvemmat.




XII. Korvaus, heijastuma ja tulevaisuus



1. Ehkei elämä ole sen kummempaa, kuin tekoja ja tekoihin vastaamista? Nälkä haaveilee kylläisyydestä, vanki vapaudesta. Kipu hakee nautintoa ja nautinto kyllästyy itseensä.



2. Jos on elämä pelkkää turvan hakua tulevaa pelkääville, itsekorostusta harhaileville, kostonhimoa pettyneille... niin mitä ihmeen vapautta, vastuuta ja sopimusta nostaisimme salkoon voitonmerkiksemme?



3. Jos elämä on pelkkä peili, josta tietty maisema heijastuu, niin miten tuo peili voisi muuttaa heijastamansa maiseman?



4. Heilureitten kylmän mekaniikan tai pelkkien peilien aavemaisen optiikan keskellä, mistä olisit aivan varma? Mistä olet varma, eittämättä? Mikä ei ole vain vanhan laskuopin toistoa?



5. Jos lasket sen varaan, mikä etsii itseään; sen, jonka luontona on olla muutoksen tekijä ja joka on pohjimmiltaan avoin tulevaisuutta kohtaan, niin sitten rakastat todellisuutta, jonka rakennat. Elämäsi on siis tätä: todellisuus, jonka rakennat!


6. Edessä on tekoja ja vastareaktioita, ja myös harkintaa ja onnettomuuksia, mutta jos olet avannut tulevaisuuden, niin sinua ei voi pysäyttää mikään.



7. Anna elämälle äänesi, jotta se suullasi sanoisi: ”Ei mikään voi minua vangita!”



8. Turha ja kiero ennustus, on maailmanlopun julistus. Vakuutan, että aivan varmasti elää ihmisyys vielä ja edelleen, ja sitäpaitsi kasvaa rajattomasti. Ja sanonpa vielä senkin, että elämänkieltäjien mielessä on halu viedä toisilta toivo – ihmisen tekojen sykkivä sydän.



9. Tuleva ilosi tahtoo, että synkimpinä hetkinä muistaisit tämän lauseen: ”Elämä etsii kasvua eikä olemattomuuden poistamista!”

XIII. Väliaikaiset tarkoitukset


1. Heilurin lailla puolelta toiselle kuljen, etsien olemiselleni oikeutusta tarpeistani tai luulemistani tarpeistani. Entä sitten, jos en löydäkään täyttymystä tai jos vaikka löydänkin? Mitä silloin tapahtuu matkani tarkoitukselle – minun tarkoitukselleni?



2. Ihminen ei voi toimia ilman näitä väliaikaisia tarkoituksia. Mutta niistä en löydä perustaa olemassaololleni. Ja jos lasken olemiseni jonkun erityisen asiantilan tai tilanteen varaan, niin mitäs sitten, kun onnettomuus hajottaa tuon tilanteen?



3. Jos olemassaolon haluan olevan pohjimmiltaan muutakin kuin rasittavaa ja turhauttavaa, niin on pakko löytää tarkoitus, jota kuolemakaan (mikä on siis yksi mahdollinen onnettomuus) ei voi näännyttää, ei tehdä turhaksi.



4. Et löydä oikeutusta olemassaololle, jos pidät kuolevaisuuden mielettömyyttä olemassaolon päätepisteenä.

Tähän hetkeen tulemme taisteluparina. Ei meistä kumpikaan tahtonut kumarrella mitään jumalia. Sellaisena tahtoisin sinut aina muistaa. Mutta mitä nyt – miksi jätät minut, kun kapinoin järkkymätöntä kuolemaa vastaan? Mehän sanoimme, että edes jumalat eivät ole elämää tärkeämpiä, mutta nyt polvistut ja palvot elämän kieltämistä? Siitä vaan, mutta minä en kuvia kumartele, vaikka usko järkeen nähtävästi ”oikeuttaisi” tuollaisen kuvainpalvonnan.



5. Elämän palveluksessa järki auttaa meitä voittamaan kuoleman. Laatikaamme järkevä tarkoitus, joka ei turhauta, kaadu onnettomuuksiin eikä uuvu.



6. En ota vierelleni häntä, joka pelkonsa vuoksi unelmoi tuonpuoleisesta. Otan hänet, joka nousee kapinaan kuoleman toivottomuutta vastaan.



7. Siksi rakastan pyhimyksiä, jotka eivät pelkää vaan rakastavat tosissaan ja rakastan heitä, jotka joka päivä voittavat kivun ja kärsimyksen tieteellään ja järjellään. Enkä todellakaan näe mitään eroa näiden välillä. Toinen on pyhimys ja toinen ruokkii elämää tieteellään. Ketkä olisivat parempia esimerkkejä kuin nämä? Ketkä olisivat parempia oppaita kuin nämä?



8. Väliaikaisen yli ulottuva tarkoitus ei hyväksy kuolemaa elämän loppuna, vaan julistaa tuonpuoleista kokonaisvaltaisessa kapinassa näennäistä Kohtaloa vastaan. Ken väittää tekojensa laskevan liikkeelle ketjureaktion, joka jatkuu toisissa, hänellä on käsissään ikuisuuden säikeet.






XIV. Usko


1. Aina, kun kuulen sanan ”usko”, ponnahtaa sisältäni epäilys.


2. Joka kerta, kun joku puhuu ”uskosta”, herää mielessäni kysymys: mihinhän tuollakin pyritään?


3. Olen nähnyt, miten herkkäuskoisuus (tunnetaan myös nimellä ”hyväuskoisuus”) eroaa mieltä kiihdyttävästä, väkivaltaisesta ja perusteettomasta uskosta. Kumpaakaan en voi hyväksyä. Toinen antaa onnettomuuksien tapahtua ja toinen määräilee kipeän maisemansa mukaan.


4. Mutta jotain tärkeää tuossa valtaisassa voimassa on oltava, kun se kykenee laskemaan liikkeelle aatteista parhaat. Olkoon uskon ja uskomusten perusta elämän palveluksessa!


5. Jos väitetään, että usko ja tiede eivät sovi yhteen, niin vastaan, että tieteen hyväksyn, kun se on elämän palveluksessa.


6. Ei mikään estä, että usko ja tiede etenisivät samaan suuntaan, yhdistäisivät innoituksen ja kärsivällisen työn toisiinsa ja tuottaisivat edistystä.


7. Ken tahtoo inhimillistää, rohkaiskoon toisia osoittaen kohti mahdollista tulevaisuutta. Vai onko skeptikon tappiomieliala muka elämän palveluksessa? Miten tiede pysyisi hengissä ilman uskoa?


8. On sellaistakin uskoa, joka vastustaa elämää ja julistaa: ”tiede tuhoaa maailmamme!” Olisi niin paljon parempi uskoa tieteen inhimillistämiseen päivä päivältä ja toimia, jotta tieteen synnyintehtävä vallitsisi!


9. Jos jonkinlainen usko avaa tulevaisuuden ja antaa elämälle tarkoituksen ja suunnan pois ristiriidoista ja kärsimyksestä ja kohti kaikkea pätevää toimintaa, niin sellainen usko ilmeisesti on hyödyllistä.


10. Sellainen usko ja usko itseen, toisiin ja meitä ympäröivään maailmaan on elämän palveluksessa, hyödyksi elämälle.


11. Kun sanot, että usko on hyödyllistä, niin varmaan joku herkkä sävelkorva ärsyyntyy – vaan ei huolta, sillä jos tuo muusikko harrastaa hieman itsetutkiskelua, niin kyllä hän huomaa, miten hyödyllistä usko hänellekin on, vaikka uskonlähteenä on hänellä toinen soitin kuin sinun soittamasi.


12. Jos kykenet uskomaan itseesi ja parhaaseen ympärilläsi olevissa; jos kykenet uskomaan maailmaamme ja aina tulevaa kohti avoimeen elämään, niin kaikki ongelmat, jotka tähän päivään saakka tuntuivat voittamattomilta, pienenevät.




Jakeet XV.-XVIII.